Ajattelin viime yönä klo 3.15-4.45 seuraavaa.
Mitään vanhaa hyvää aikaa ei ole. Vanhat hyvät ajat tarkoittavat tarkemmin tarkasteltaessa kulloisenkin puhujan ala-astevuosia ja lapsuuden kultaisia muistoja. Ihmiskunnan kehitystä ei voi vetää peruutusvaihteelle. Maailma muuttuu koko ajan, on aina muuttunut, joskus hallitusti ja usein hallitsemattomasti.
Näinä päivinä tuntuu tietysti usein, että lähinnä hallitsemattomasti. Yhä räikeämmät kohuotsikot luovat levotonta tunnelmaa. Lapsille niitä on usein vaikeaa selittää.
Mutta on päivänselvää, että kaikki muutokset saadaan vähitellen hallintaan. Ei siitä ole epäilystäkään. On itse kunkin puheiden ja tekojen varassa, millaista ilmapiiriä ympärillemme luomme, ja millaisia tulevaisuudennäkymiä. Vanhaa hyvää aikaa ei ole, eikä ole myöskään lopullista ihanneyhteiskuntaa, johon sivilisaatio jonakin päivänä saapuu ja seisahtuu.
Tasa-arvo, avoin tieto ja vapaa keskustelu tuottavat parasta mahdollista maailmaa. Nämä perimmäiset arvot eivät ole mihinkään kadonneet eivätkä katoa.
Pekka Sauri