Voi jessus tätä elämää. Just äsken tapahtui: kävelin rautatieaseman ohi ja huomasin, että verinen tappelu oli käynnissä. Altavastaaja oli naama veressä selällään hyökkääjän alla, hyökkääjä hakkasi altavastaajaa nyrkeillä naamaan. Mietin, pitääkö soittaa yksykskahteen, mutta tajusin nopeasti, ettei ehkä ehdi ehkäisemään miesmurhaa tai törkeää pahoinpitelyä. Menin pukareiden väliin ja sanoin, että lopettakaa. ”Toi vei mun röökin!” kertoi päälläoleva ilman etuhampaita. Sanoin, ettei sen takia kannata tappaa ketään. Nostin verinaaman kainaloista pystyyn ja kehotin hyökkääjää lähtemään rauhallisemmille röökimaisemille. Tässä vaiheessa tulvi mieleen taannoiset uutiset siitä, kun väliintulija oli kuollut aivovammaan. Kohtalo puuttui peliin: ”Sähän oot saatana Pekka Sauri! Hei, toi on Pekka Sauri!” Myönsin olevani ja sanoin, että hyökkääjän kannattaisi lähteä eri suuntaan kuin uhrin. Lyötiin kättä päälle. Osapuolet lähtivät omin jaloin kukin suuntaansa. En tiedä, miten heille kävi myöhemmin. Sivilisaatio valistakoon kasvonsa meidän puoleemme ja olkoon meille armollinen.
Teksti: Pekka Sauri
