Kauppatorilla oli myynnissä korvasieniä. Humauksena nousi tajuntaan varhainen muisto, kirkas kuin kello.
Joskus 1950-luvun lopulla käytiin vanhempien ja Hämeenlinnassa asuneiden isovanhempien kanssa korvasieniretkellä Tuuloksen Pannujärvellä, joka oli ja on noin 25 kilometriä Hämeenlinnasta Lahden tietä eli valtatie kymppiä itään. Valtatie oli ylimitoitettu sana, tie oli kapea ja huonolla öljysoralla katettu. Meidät kuljetti kohteeseen Muolaan Kyyrölästä lähtenyt venäjänkielinen evakko Nikolai Sibakov, pieni kuivakka käppänä, joka puhui hoono soomi. Hän oli jostain syystä hankkinut taksiautokseen valtavan amerikanraudan Hudson Hornetin, jonka leveille sohville koko seurue mahtui helposti istumaan. Turvavöistä ei ollut tuolloin mitään tietoa.
Pannujärvellä purkauduttiin Hornetista ja lähdettiin etsimään korvasieniä mäntykankaalta, jonka poikki kulki matalia kaivantoja. Isoisä Väinö kertoi, että ne olivat vuoden 1918 taistelujen yhteydessä kaivettuja juoksuhautoja. Korvasienet viihtyivät niiden seinämillä. Muutama kilometri soratietä eteenpäin oli Syrjäntaan kylä, jossa käytiin sisällissodan loppuvaiheissa ankarat taistelut. Väinö Linna kuvasi tapahtumia järkyttävästi Pohjantähden kakkososassa. Siellä kaatui monen muun muassa Kivivuoren Oskari. Lahden tien varressa juuri ennen Pannujärven risteystä on tänä päivänäkin taisteluissa kaatuneiden saksalaisten sotilaiden muistomerkki.
Korvasienten lisäksi muistan kullerot ja hämeenkylmänkukat (Pulsatilla patens), jotka hätkähdyttivät suurilla, eksoottisilla kukillaan. Sytytimme nuotion ja keitimme nokipannukahvit. Sibakov nojasi kärsivällisesti Hudsonin nokkaan koppalakissaan ja pussihousuissaan ja poltti isoisän tarjoamaa pilli-Klubia. Vähän myöhemmin hän vaihtoi Hudsoninsa Pobedaan. Päivä kimmelsi, oli kaunista ja rauhallista. Saimme paljon korvasieniä, joita sitten pujotettiin mummolassa lankaan ja ripustettiin verannalle kuivumaan.
Kansalaissodasta oli kulunut nelisenkymmentä vuotta, jatkosodan päättymisestä viisitoista. Ja korvasieniretkestä on nyt kuusikymmentä vuotta. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat minne sitten vaipuvatkin. Muistot jäävät kirjoihin, jos ovat jäädäkseen.
Teksti ja kuva: Pekka Sauri