Kymmenvuotiaana olin säästänyt kaksikymmentä markkaa vanhaan Viola-sulatejuustorasiaan, jonka kanteen olin leikannut leipäveitsellä kolikonmentävän raon. Äiti maksoi kymmenen penniä roskien viemisestä ja tiskaamisesta peräti viisikymmentä, mutten muista tiskasinko lopulta kertaakaan. Isä istui työhuoneessaan pelaamassa pasianssia. Sieltä kuului verkkaista korttien läpsähtelyä pöytälevyyn. Lopulta kortit olivat kuluneet soikeiksi. Hän ei koskaan kirjoittanut magnum opustaan. Isän pasianssikorttien ääni oli lapsuusvuosieni alituinen soundtrack.
Ajoin pitkäsatulaisella Monark-merkkisellä polkupyörälläni Sibeliuksenkadun mäkeen Niilo Kaukomaan sähköliikkeeseen, jossa myytiin vinyyliäänilevyjä. Monark oli kova juttu, se näytti melkein moottoripyörältä. Olin saanut sen kymmenvuotislahjaksi. Sellainen suunnitteluvirhe siinä oli, että tappi tuli punaisen satulan pohjalevyn läpi ja teki istualtaan polkemisen vaikeaksi. ”Beatles for Sale” oli juuri ilmestynyt. Siinä oli muun muassa definitiivinen versio Chuck Berryn ”Rock and Roll Musicista”, se sama joka sai pojat myöhemmin pähkinöiksi Vittulassa.
Se oli ehdottomasti pakko saada. Sanoin tämän Kaukomaalle, joka katsoi minua alaviistoon hyväntahtoisesti.
– Se on kaksikymmentä ja neljä markkaa, Kaukomaa sanoi pujottaessaan levyä paperipussiin. Pala paisui kurkkuuni. Sain piipitetyksi, ettei minulla ollut säästössä kuin kaksikymmentä. Kaukomaa sanoi, että LP-levyjen hinnat olivat edellisviikolla nousseet. Näytin ilmeisesti niin surkealta, että hän antoi säälin käydä oikeudesta.
– No olkoon menneeksi vielä vanhalla hinnalla, hän sanoi ja näytti pienen hymyn. – Tän kerran. Seuraavalla kerralla sitten oikea hinta, hän sanoi.
Muistan sen pienen hymyn tänä päivänä. Kaukomaa ajatteli markkinointia ja ennakoi, että kertoisin kaikille kavereilleni hänen jalomielisyydestään. Hän ennakoi oikein ja möi vielä monta levyä, muttei lopulta aivan tarpeeksi monta. Poljin hyvillä mielin seisaaltani Monarkilla kotiin. Piti päästä heti kuuntelemaan. Kaukomaan liike meni konkurssiin tästä kahden vuoden päästä. Ajattelin, että se oli niiden neljän markan verran minun syytäni.
Pekka Sauri, Parempaa kuin seksi -kirjan kansikuva
(Parempaa kuin seksi, s. 61-62.)
Pekka Sauri