Mietin viime yönä klo 2.55-4.20 seuraavaa:
Miten ihminen, joka sentään on mennyt Marsiin, voittanut isorokon ja todistanut Higgsin partikkelin, ei ole keksinyt toimivaa *sopimisen* menetelmää? Eikö tähän ole osoitettu riittävästi tutkimusmäärärahoja?
Kun viime aikojen menoa on katsellut sekä Suomessa että muualla maailmassa, syntyy vääjäämättä vaikutelma, että asioista sopiminen on enemmän tai vähemmän sattumanvaraista ja ennustamatonta. Entistä ihmeellisemmäksi tämän havainnon tekee se, että konfliktien menestyksellisen sopimisen luulisi toisaalta säästävän ja toisaalta tuottavan miljardeja euroja tai dollareita tai juaneja.
Eikö sopimisen menetelmien kehittämiseen pitäisi suunnata huomattavia resursseja niin valtioiden tasolla kuin kansainvälisestikin? Luulisi olevan pitkän päälle erinomaisen tuottava investointi. Ehkä ryhdyn varjojen pidetessä paneutumaan tähän.
Pekka Sauri