Joulukuu 1948, oli lähes lumeton. Aatonaattona oli 2-3 astetta lämmintä ja Hämeentiellä loskasnögee. Mutsi ja faija oli eronnu alkuvuodesta, tää oli eka joulu ilman faijaa. Jynssäsin mutsin ja systerin kanssa messinkiset verhotangot, kuparipannun ja ovikellon. Peilipiirongin pinta pyyhittiin pulituuriin kastetulla kangastupolla. Saatiin valkoset vodaläiskät veke piirongin pinnalta. Pronssattiin vielä kakluunin luukutki hopeen värisiks. Mudee harmitti, ku ei voitu tampata räsymattoi snögessä. Tyydyttiin tamppaamaan ne partsilla.
Joulukoristeet haettiin vinttikomerosta. Ei ne kovin kummosii ollu, snygeimmät lasiboltsit oli menny mäsäks pommituksiss. Mutsi anto snadisti fyrkkaa, jotka tuhlasin Hämeentien Tempossa, hopeelameeseen, latvatähteen ja lippunauhaan. Ostin lopulla manilla mutsille kakkulapion.
Sveduissa olin oppinu tekee kuusenkoristeita, värikkääst kartongista. Duunasin tontturivistöi ja pujottelin sydänkoreja. Karkkarii ei niihin löytyny. Kuusenkynttilät duunattiin sellasiin rautalankahäkkyröihin, joiden painona oli tinatähti tai –kloku. Vasta myöhemmin tuli ne sbulit sähkökynttilät.
Voipapaprusta leikattiin systerin kanssa lumitähtii, jotka liimattiin botlarilla fönstereihin. Tuli talven tuntu lumettomaan jouluun. Aattoaamuna käytiin systerin kanssa tsöbaamassa lähes 3 metrinen sbuli kuusi Hagiksen tortsilta. Mutsi vuoleskeli sen runkoo, ett saatiin se, kahdesta höyläämättömästä laudasta, ristin muotoon naulatun kusenjalan holeen.
Edellisenä päivänä oli kuorittu lantut, porkkanat ja potut. Mutsi oli maustanu ja muussannu ne. Nyt ne paistu uunissa, snygisti koristeltuna ja levitti ihanaa döfistä, snadiin himaamme.
En minnaa oliks elintarvikesäännöstely jo kokonaan lopetettu, mutta kahvinpapui sai tsöbaa. Mude paahto brännäriss pavut, niin ett koko huoneen ja keittiön käsittävä luksushima döfas kahville, joulusafkalle ja kuuselle.
Taisipa siihen sekoittua myös lihan tuoksu, sillä mude oli keittänyt, hallista ostamansa siankylkirullan, mausteisess liemess ja lopuks ruskisti sen vielä uunissa. Sanontahan kuulu: Kuka keitetyn paistaa, se makean maistaa.
Iltapäivä hämärty, latvatähti kimalteli ja sen keskellä kiltsikaenkeli seuras meidän skruudaamista. Mutsin tekemä safka oli aina tosi hyvää. Jälkkäriks maistu rusinainen mannapuuro ja puolukkakiisseli. Lopuks mude joi vielä kupin styrkkaa borkkaa piparin kanssa.
Kuusen alle oli duunattu meidän snadit paketit. Mutsi sai sen kakkulapion ja vaaleenpunasen kerraston systeriltä. Olin tsöbannu sille pomadaa, mutt en minna mitä sain siltä. Mudelta saatiin yöpaidat. Kuusen alla oli yks sbuli ja painavahko paketti, siin luki vaan Hyvää Joulua! Siell oli puinen lodju ”Marmelaatia”. Sisällä punaista tököttiä, noin 3 cm, josta sitt sai veitsellä pilkkoa, sopivii stygei. En minnaa olikse Fazerin, vai jonku muun valmistajan. Se oli faijalta meille likoille!
Oli ikävä faijaa. Mutsin silmät kimalteli tavallista enemmän. Nyt jo snaijaan miksi.
Hyvää Joulua kamut!
T: Rantsu