Muokattu uusinta
Kolme sukupolvee stadilaisii minä keskellä mummun edessä
Arska,Oide ja Väinö Blom
Faijan krigussa flöidaama kasken raivaaja. Sitä harmitti että tuli flöidattuu noi klabbit väärin, mua se ei haittaa
Muokattu uusinta
Mä oon skidistä asti digannu runoja. Meill lysnattiin aina radiosta Jyrinkoskee ja Ella Erosta. Meidän koko klaani budjas pahamaineisess Sörkäss. Krigun jälkeen brenkku alko olla lähes jokapäiväinen pöytäjuoma.
Joku vois sanoo ett me oltiin rupusakkii, mutt mä sanoisin, ett me oltiin eksistenttialistei, joihin köyhyys ja sota jätti arpensa. Mun suku arvosti erityisesti suomalaisii taiteilijoita. Niin kirjailijoita, runoilijoita, taidemaalareita, ku näyttelijöitäki. Oltiin leuhkii suomalaisuudest ja stadilaisuudest. Mä opin kuuntelemalla monet runot ja biisit ulkoo ja sain esittää niitä sitt sukulaisille, Mummu ja vaari diggas kuunnella niitä.
Toi otsikko, ” mitäs me Rintalat,” oli hokema lapsuudesta. En tiedä mihin se liittyy, mutta broidikset: Arska, Oide ja faijani heitti tällast herjaa joskus. Ehkä se liitty johonki flaidiksiin ja oli jonkilainen sotahuuto. Vois kuvitella…
Vaari oli Demarin kirjapainossa Hagiksessa faktorina, se toi sieltä mulle makulatuuripaperi rullan jämiä, kun painokoneisii vaihdettiin paprurullat. Niille mä piirsin tai jäljensin kuvii kniigoista. Runojen lisäks piirtäminen on ollu mun rakkaimmat harrastukset kaikissa muodoissa.
Faija oli hyvä handuistaan. Vahinko ettei sen rintamall flöidaamii esineit oo enää tallella. Paitsi tää yks (kuva), joka on mulla.
Eikä mude jääny paljo faijasta jälkeen, ku seki oli hyvä handuistaan. Teki lampunvarjostimii ja makramee vöitä Wilh. Salinille. Kun ne eros, mäkin jeesasin mutsii tekemällä kans niitä. Mulla on siis styrkat geenit, niinku ootte hiffannu.
Himasta löyty vilt kniigoja Eikasta Elvi sinervoon ja skidien runokniigoi Immi Hellenistä Pohjanpäähän. Mä opin nopeesti ulkoo runot. Vaikk mun muisti jo pätkii, niin minnaan monia lähes sanasta sanaan.
Mutsi vei mut joskus krigun heitteiss Yleisradioon lasten tunnille. Markus-sedän ohjelmaan. Esitin siell runon Peltohiiri, tuolin päällä seisten, ku en ylettyny mikkiin.
Vuorostani mä sitt pluggasin mun skidille ja skidinskideillekki mm. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuta ja kerroin omasta pollasta pojille sköne jutskia, jossa skloddit oli pääosassa kapteeneina.
Rantsu, ent.Rintala
Teksti ja kuvat: Rantsu
