Mutsi on kertonu, että mä oon snadina dyykannu, Pyhtäällä, jonkun sukulaisen skinderin holesta, skeidan joukkoon. Niillä kun oli sellanen paskis, jossa oli kolme sbulii reikää. Oli oltu skeidalla systerin kanss, kun mä olin ykskaks plutannu sinne skeidan joukkoon. Systeri oli huutanu mutsii apuun. Mude oli saanu mut veke sielt, handust ja klabbist nostamalla, kun skeidakeko oli niin korkee tötsä, ett yletty ottaa niist kii. Oli sekin ollu näky, kun mutsi ykää ja vetää skeidan kuorruttamaa, parkuvaa skidii läpi pitskun rantaan tvetattavaks. Onneks mä en muista sitä, mutta jokin ihme viehtymys skindereihin mulle jäi.
Himan vessoihin, tääll Stadiss, en oo duunannu mitään erikoista, mutta landella meidän Cacca 2000, on skinderi, johon oon saanu käyttää luovuuttani. Siell on tähtitaivas-katto jossa snadi kynttiläkruunu.
EU:n lippu ja balalaikka nurkassa, seinillä valokuvii, ja mun keramiikkaa tietysti. Aiheiseen sopivaa kirjallisuuttakin löytyy, Kakka-analyysikirja ja soiva pieru-kirja. Tosikot älköön vaivautuko. Lapsenlapsill on ainakin ollu kliffaa, kun siellä on snadi torvikin, johon voi töräytellä: mutsii tuuu pyyhkii! Näyttely vaihtuu kerran kesässä. Vieraskirjaani saa – ja on suotavaakin, skrivaa jotain Niitä on muiden sitt kliffa pluggaa. Olen etusivulle skrivannu seuraavanlaisen ohjeen:
Kun sä tsittaat tyhjän päällää, taiteen temppelissä täällä, väännät orvokkii tai liljaa itseksesi hiiren hiljaa. Tämän tähtitaivaan alla, näet taidetta kaikkialla, eikä tarvi sun vain istua, voit myös itse myös osallistua. Skrivaa miettees tähän, voit sen vaikka runon muotoon pukea. Seuraavat kun tortun vääntää saa sen tästä lukea.
Must on kliffaa käydä sellaisis paskiksissa, joissa näkee, ett sen omistajalla on huumorintajuu. Hima voi olla vaikka kuinka askeettinen, moderni ja tyylikäs, mutt sitt repee, kun näkee sen paskiksen. Mulla on pari tuttuu, joilla on ihan mageet skinderit.
Tää ihan mun feivoritti on mun yhdell kamulla. Siell on paljo sen fotaamii kuvii, siell soi klassinen musa. Sopraanon vetäessä korkeelta ja kovaa on kliffa vääntää sbulit tortut. Ylhäällä hyllyillä tsiigaa täytetyt eläimet pöntöllä tsittaajaa. Reino Roinalta tsöbatut, antiikkiset hanat, saippuakupit ja kynttilänjalat lisäävät viehätystä ja tuiki tarpeelliset vanhat sakset, roikkuu kettingissä, ettei kukaan snutaaniit, tai vie feeluun mestaan. Kun pytyn kannen pistää kii, alkaa tuuletin toimii.
Toinen kliffa WC oli yhdess vanhas haussissa, jossa oli ikivanhat putkistot ja semmonen Siro-merkkinen vodapömpeli ja posliininen vedin kettingin päässä. Se vessa oli tapetoitu jollain rokokooaikaisella kirkkaan punaisell samettitapetilla. Katossa oli Marie Teresia kristallikruunu ja kullatut putkistot. Puuttu vaan, että olis ollu minkillä päällystetty istuinrengas. Kultakrumeluurinen peili ja snygit hajuvesibotlet lavuaarin yllä, täydensi kokonaisuutta. Tuntui melkein kuin olis tullu Keisarilliseen skinderhausiin.
Funtsaatte varmaan, että mä oon käyny siin vessas, jossa oli se kultanen vessanpytty. En valitettavasti oo. En tsennaa omistajaa. Mitens sulla, lukija, onks sulla kliffaa kerrottavaa paskiksista. Pluggaisin ihan innolla.
Julkaistu: Kirjoitti: •
Rantsu.