Koko kesän tuli telkkarista uusintoja. Niin tulee multakin, duunaanpa taas jotain dorgaa ja kolkkoo. Olkaatten hyvät.
Taru Kohtalosta ja Karmasta
Älytön helle pari päivää, tsittasin landella pihlajan varjossa, boltsiss pyörii joku outo skifisarja. Pihlaja kukkii ja döfaa kuselle huumaavasti. Kimalaiset surraa. Kaiken maailman fogelit sjungaa ja käki kukku ku viimest päivää sbuliss kuusessa. Taisin simahtaa, tai sitt jouduin johonki eufooriseen tilaan.
Olin jossain ihme mestass Kolkon meggess. Mä kysyin hei: – Miss helvetiss me ollaan? Se vastas: -Ei olla Helvetissä, ollaan Iäisyyden valtakunnass, nääks noi kaks gubbee? Ne on tän mestan kunkut: Kohtalo ja Karma. Kohtalo on mun faijani, Karma mun setä. Ne omistaa tän kaiken podilkkis.”
Froogasin Kolkolt mitä ne duunaa, ku niiden väliss oli niinku sbuli levy, tai laatta, tai joku sen tapanen? Pelilauta kait. Sori, on tosi vaikee kertoo selkeemmin.
Siin oli koko Tellus levällään. Meret, kaikki maat, maanosat vuoret, skutsit, ihan kaikki ihmisineen, eläimineen kaikkineen. Talot, stoget, bilikar kaikki. Botskit seilas valtamerii, lentsigat flygas maiden välii. Me oltiin siinä kaikki, minäkin ja sinä.
Kolkko jatko stooriaan: Faijall on valta kaikkeen, mitä ihmisille hendaa. Se jakaa ihmisille viisautta ja empatiaa . Päättää milloin syntyy ja delaa, kenet ne treffaa, mihin duuniin joutuu yms. Mutt antaa niiden ite päättää, otatko vai jätätkö ne mahdollisuudet, snaijaaks?
Karma on faijaa ankarampi. ”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää” on sen motto. Hammurab oli aikanaan sedän opettaja, mut se on delannu jo aikoi sitte.
Sen mielest kosto on suloista, siks se rankasee niitä, jotka on duunannu jotain karseeta elämässään. Kaikki konfliktit ja katastrofit on sen mielest kliffaa seurattavaa.
Peliss on kaksi kierrosta: ekassa pelissä skulataan maanosista. Sairauksista, sodista ja rauhasta. Toinen kierros koskee koko maapalloo, siinä skulataan kuivuudesta, tulvista, maanjäristyksista, kaikenlaisista suurkatastrofeista ja sukupuutosta.
.
Mä kysyin ett minne ne kaikki ihmiset joutuu, jotka sä tsöraat tänne Iäisyyteen?
– Kroppahan jää maahan kasvamaan koiranputkee, sano Kolkko. Se väitti, ett henki käy vaan Iäisyyden kautta. Paskiaiset, siis se Karman vinnaama porukka pistetään mustaan aukkoon kompostoitumaan. Ja muut menee kierrätykseen, Takas Tellukseen, tai muille planeetoille, niitähän riittää, Sit se nauro Kolkosti.
Utelias ku oon, froogasin ett keitä ne muut noutajat on? Ethän sä yksin ehdi kaikkii kuskaa? Sain kuulla et sill on vaiffi Suru, systeri Ilo, broidi Onni ja Usko. Ja serkut: Voima, Kosto, Katke-Ruus ja.
Kunkut heitti lanttii, Klaava tuli, Kohtalo sai alottaa… mun tuli karseen kuuma, mua alko huimaa.
Heräsin hirveeseen strittihätään, hiippailin puskan taakse. Pissa döfas pihlajan kukille. Otin kylmän suihkun. Kolkkoo ei näkyny.
Rantsu
