Rantsi oli sellanen skönäri, et tää sopis sjungaa sen muistoks.
Vaikka Perfidia oli se meidän styge.
Valkonen fogeli
Kun aavalle skönen, mä läksin botskillain,
sua mutsini ruinasin: Rukoile puolestain!
Ja ankkuri botskiin, kun viimein lyftattiin
jäi gimmani rantsuun surkeena kyyneliin.
Kultsi, jos sköne vie mut ja hiffaat illoin
valkosen fogelin flygaavan luoksesi silloi
Öpnaa sun dörtsis, veks älä sitä häädä
sielu se mun on, se luoksesi tahtois jäädä
”Blosis tyyntyy jo oi, biisi kannella soo- oi.
Glaidut fiilikset kundille merten,
se väriä verten toi.”
Teksti ja kuva:Rantsu
