Tän korun mutsi oli tsöbannu huutokaupasta, jostain linjoilta, 70-luvulla. Se oli eläessään luvannu sen mulle ja mun systerille. Kummalle se oli ekaks sen luvannu? Oliks se jo peräti glömmannu koko jutun. Ku mutsi delas, mä katsoin vanhempana oikeudekseni ottaa korun itselleni. Yhtä hyvin systeri olis voinu sen ottaa. Ei meille riitaa siitä tullu, mutt ikävä fiilis ku se oli molemmille luvattu. Mä funtasin silloin, ett annan sen systerille joskus.
Ku systeri sitt täytti 60v muistin sen korun. Kerroin mun friidulle ton stoorin ja se oli samaa mieltä: ”Anna se tädille, se on oikein.”
Korun meggeen laitoin tällasen kirjeen.
Cameen tarina
Soili siskoseni, paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta! Muistat varmaan tämän korun äidin jäämistöstä. Tämän, jonka äiti oli luvannut meille molemmille.
Onn sinun vuorosi kantaa sitä nyt, juhlapäivänäsi.
Selvitin hiukan korun taustaa, tiedoksi tuleville sukupolville, kun sinä joskus luovutat sen tyttärellesi tai miniälle.
Selvitin korun kehyksessä olevat leimat. Camee on italialainen, sen tekijät eivät signeeranneet töitään, mutta tuo on ammattilaisen jälkeä, tosi kaunis. Leikkaus on tehty simpukan kuoreen. Itse koru on valmistettu Kultakeskus Oy:ssä, joka on Nestori Westerbackan 1897 Stadiin perustama lafka, joka käyttää nimikirjaimia NW (Isänsä Nestorin mukaan). Kehys on 14K kultaa ja valmistettu 1949.
Nyt minä, isosiskosi lahjoitan sen sinulle Soili, 60-vuotis lahjaksi 18.4.2010.
Rakastan sinua. Paljon!
Rantsu