Sauna silloin ennen.

Porthaninkatu yhdessätoista oli yleinen bastu, muistaakseni viel 50-luvulla, kunnes vanhat puutalot purettiin. Käytiin siell bastussa jo 30-luvull.

Muistan, ett se bastu oli pitskulla, jonne hittas, ku rautaportit oli auki päiväsaikaan. Portin vasemmall siidall oli Osto- ja myyntiliike, oikeall Makeiskorsu-niminen kiska. Pitskull oli aina kaks kissaa, joilta kun silloinen kettuterrieri Pyry sai aina turpiinsa. Ne oli pitskun kunkkui.

Saunass oli snadi ”koju” josta aukes luukku pukuhuoneen puolelle. Siit sai tsöba puolukkaporetta, vadelmalimuu, tai Elannon kaljaa, peltimukiin joka oli kettingiss kii, ettei sitä snutattais.

Bastuss oli kylvettäjä nimeltä Alli tai Alma, se stikkas löylyt, tvettas, jos oli tilannu pesun. Kuppauski onnas lakanaverhon takana. Snadina mua inhotti ku lakanan alta valu bludee viemäriin. Pesuvamppun sai tsöbaa siit pukuhuoneen luukust, jos omaa ei ollu megges. Se oli sellanen ohuist voipapru suikaleist tehty paperivyyhti, kertakäyttönen ja tehokas.

Löylypuolen lauteet oli betonii, tai jonkinlaista stenuu ( aika korkeet pikkuskideille). Nurkassa sbuli kertalämmitteinen kiuas, luukku jonka saunottaja avas ja stikkas löylyt. En oo ihan satavarma lämmitettiiks sitä välillä, vai oliks se kertalämmitteinen? Riittäiskö se silloin koko päiväks?

Neljännellä linjalla, vastapäätä silloista Kaltsin kansista, oli ns. ”Numerosauna”, tai perhesauna, jonka sai varata familille yksityisesti. Kyllä siellä sai käydä honkki-, susi- eli avoparitki. Pukuhuoneess oli lakanalla peitetty laveri jossa sai välillä huilaa, jos löyly oli liian kuuma. Sielläkin oli saunottaja, joka tvettas vaikk hela familin saunan hintaan.

Kettuterrieri Pyry ja saunapihan kollit.

Mulla oli snadina, jonku aikaa, tädiltä saatu dogi. Se oli Pyry niminen kettuterrieri. Ärhäkkä, kiukkunen snadi pirulainen, joka oli saatu vihaseks, kun sedät ja faija, flänäpäissään oli vääntäny sitä viiksistä. Ne sgriinas sikana, kun Pyry sai raivarin ja irvisti niin, ett ikenet näky, kuola valu ja kieli lipo mielipuolisesti. Lopulta riitti, kun peukaloo ja etusormee hiero vastakkain. Se siis ymmärsi viittomakieltäkin, fiksu dogi.

Mä olin sen paras kamu, ei se koskaan murissu mulle. En kyllä vääntänytkää sen viiksiä.

Stadissa ei silloin tarvinnu pitää dogei remmiss. Niinpä Pyrykin luudas räksyttäen, villinä ja vapaana raitsikoiden (nyk, skurun ja sporan) perässä.

Yleensä se luudas vaan Hämeentie 5:n pysäkiltä, Haapiksen pysäkille. Ei siis ihan, päätepysäkille asti. Arabian tehtaan nurkalle. Sitt se hölkytteli hissukseen takas mun luo. Svanssi vispas ja se sano: ”Ai että, snadi spurtti, tekee välillä gutaa!”

Joskus se kävi Sörkän rantsussa, hiilikasojen ja sbulien stebujen välistä, fongaamass rottii. Se tuli sieltä usein sbuli rotta kitusissa. ”Tsiigatkaa mikä saalis!” – Kerto sen skeidanen koiran feissi! Sillä oli vankka mielipide siitä, ettei rottaa sais stikkata roskikseen, vaan se pitää viedä himaan. Rottatrofee olis varmaan ollu sille mieleen.

Porthaninkatu 11:ssä oli yleinen sauna, vanhass puutalossa. Pyryn mielestä oli kliffaa luudaa sen saunan pitskulle, ku siellä oli ne alussa mainitut kaks kissaa.

En kyllä snaijaa mikä ihmeen tarve sill oli saada turpiinsa aina niiltä kateilta. Joskus ku me mentiin Porthaninkatuu ylös, se spurttas sen saunan pitskulle ja haukku ku riivattu.

Ne katit tsittas ihan lunkina ja tsiigas ku dogi ryysaa pitskulle. Ensteks sen mustan kollin kimppuun! Katti teki ilmahypyn kerien, vaikeusaste ties mitä. Veti salamana sitä kirsuun molemilla tassuilla. Se harmaa tsittas vähän kauempana ja venttas vuoroaan. Pyry ei viitsiny sillä kertaa mennä näyttää sille, mistä se kana pissaa.

Himamatkalla se nuoli bludee ja oli ihan innoissaan! Svanssi vatkas ja aina välill se tsiigas mua, ihanku olis halunnu sanoo: ” Eiks meill ollukki kliffaa? Se harmaa kolli jäi tsiigaa meidän perään säälivästi, sen ilme oli paljon puhuva: ”Eks sä koskaan opi?”

Yks päivä sitten ei Pyryy näkyny. Kun mä sitä kyselin ja taisin spiidatakin, niin faija kerto, ett se oli jääny bilikan alle Hämeentiellä. Siihen oli sitt tyydyttävä. Minkäs sille mahtoi. Pitkään oli ikävä pikkulikalla.

Monien vuosien jälkeen sain kuulla, ett Pyry oli viety lopetettavaks.

Rantsu

Tietoja Rantsu

Mainosalalta eläkkeellä oleva kyynisdepressiivinen Sörkän gimma. Harrastukset runojen skrivaaminen ja keramiikan teko, luonto, eläimet.
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *