Uusinta. Nyt pituutensa takia perjantain atkokertomuksena,
Tässäkin stoorissa saattaa olla muistivirheitä. Ne skidit jotka oli silloin vanhempii, minnaa näit paremmin. Ei tartte mun muistivirheistö välittää, suurin piirtein tää kuiteski meni näin:
Olin alle viiden ku mut stikattiin Sveduun menevään stogeen, kriguu haneen. Mullon hatara muistikuva Steissiltä, skidien ja saattajien spiidauksist ja tungoksesta ja hajumuisto kitkeräst dunkkiksest, joka nous stogen piipusta.
22.4.-42 me saatiin laput kaulaan ja meidät tungettiin stogeen. Itse reissust en minnaa mitään, enkä Sveduun tulostakaan. Matka ei ollu täysin vaaraton, sillä vanjat pommitti stogei ja rautateitä. Onneks ei meitä. Me goisattiin snaijaamatta mitään vaarasta. Stoge toi medät Haaparantaan, josta siirryttiin Svedun puolelle. Mä jouduin ensin johonki Luleåssa olevaan feeluun mestaan. Familiinn joss oli yks skidi. Sieltä mä kulkeuduin jotenkin siihen oikeeseen mestaan, Etelä-Ruotsiin Hallandin lääniin, Haverdahls-strandiin, lähelle Halmsstadia.
Tulopäivästä mulle sit jäiki kirkas mielikuva. Tsittasin sbuliss korituoliss ja sbuliöögainen lempeen näkönen täti tarjos mulle sbulii smörgarii, pehmeet valkos ranskista, jonka pääll oli paksusti smörree ja appelsiinimarmeladii. Se maistu oudolle, en tsennannu sellast makuu. Purskahdin sliibaamaan . Skagis ja koti-ikävä iski päälle. Kurkkuu kuristi ja sielt purkautu parkaisu ÄITI!
Sitt minnaan täisyynin. Täit oli saatu stogest, ku goisattiin vierivieressä stogen lattialla. Se musta tiuha täikampa repi päänahkaa, täit tippu mustalle tarjottimelle ja täti listi niit peukalon kynnellä hengiltä. Sitt päähän käärästiin joku paloöljykääre (luulisin). Se kirveli jonkun aikaa ja lopulta pää tvetattiin kirkkaan vihreällä suovalla puhtaaksi.
Ikävöin vielä himaan ja skagasin yksin goisaamista omassa huoneessa. Sitten ku pelko kävi ylivoimaiseks luudasin tädin kainaloon, rauhoituin sitku sain pistää handun yöpuvun kaula-aukosta ineen ja pitää tädin sbuleist daisareist kii. Se mahto olla aika hämillään, mutta skiditön lyyli oli siitä ehkä onnellinenkin. Herättiin joskus öisin, pommikoneiden ääniin, ku flygarit lens matalalla talon yli, melkein piippua hipoen. Kuulin tädin kuiskaavan: Gud bevara.
Saksalaiskoneet flygas Ruotsin yli jonnekin (Suomeen, Eurooppaan??) Samalla ne pudottivat noin 3x20cm kokoisii hopeepapruliuskoi, tietämäni mukaan, tutkan hämäämiseksi. Seuraavana päivänä luudasin pitskulla plokkaamass niit leikkeihini.
Opin svedun kielen varmaan aika pian. Sain uusii kledjuja ja gutaa safkaa. Puutarhassa oli kaikkea mitä toivoo saatto ja pihapiirii kiers skutsi, pelto ja kaltsi, josta merimaisema Kattegatille.
Jatkuu ensi perjantaina
Teksti ja kuva: Rantsu
