Morgostjärnasta on vaan tää mun maalaama kuva
Merimirri
Kaapparin botskinn malleja
Rantsin faijalla Yrkkalla, oli vanha puinen avofiskari. Siin oli ykspyttynen Wikströmin keskimoottori. Se veivattiin käyntiin. Silloin piti olla naama peruslukemilla, ku faija veivas, veivas ja kiroili. kunnes kone lähti vaivalloisesti käyntiin. Olis voinu saada vaikka veivistä kaaliin jos ois alkanu sgriinaa. Vakiovarusteena botskiss oli pressu, jonka suojassa tsitattiin foogujen roiskeilt.
Sit Rantsi ja Yrkka rupes tsögaa botskin flöidaajaa, joka duunais nyyan sbulimman botskin. Porvoon suunnalt se löytykin. Botski bungattiin podilkkis faijan kanssa. Yrkka ei antanu meidän koskaan lähtee sillä kaksistaan redulle. Koko famili oli aina meggesja Yrkka kipparina. Kliffoi reduja ne silti oli. Silloin vielä matkustaja- ja rahtilaivat stikkas mereen kaikenlaista roinaa, joita ajautu rantsuihin. Oli kliffaa kiertää saarii ja tsögata aarteita. Aina hittas jotain kliffaa, tai ainaki veduja mökille brennattavaks.
60-luvun lopulla me flytattiin Kaapparista omaan mestaan Snappikseen. Rantsin frendi Raiski tsöbas viereisen tontin. Rantsi ja Raiski hittas vanhan huonokuntosen, mustan avofiskarin. Jäbät duunas sen kondikseen. Ne byyttas siihen jonku laudan ja trallit, mä piirsin takahytin kaavat. Hytti duunattiin fanerista. Hitto, ne jäbät osas sen homman! Me käytiin kimpassa lähisaarissa marjassa ja sienessä, päivisin karikoilla metskaamassa. Kundit laski verkkoja, kävi välillä yökalassa.
Tää kaverusten tumma botski sai nimeks Morgonstjärna, ku oltiin svedualueella.
Ku Raiski 80 luvun lopull bytskas veks, se tsöbas sen Morgostjärnan.
Me hitattiin uus hytillinen botski Snappiksesta, siin oli pressuki jolla sai sen kokonaan umpeen. Se sai nimen Rudari. Nimi Rudari/Ruutiukko tuli saman nimisen tv-sarjan mukaan. Rantsi tunsi kai itsensä ruutiukoks jo. Rudari ja sen Volvo Penta, palveli meitä kauan, sillä prutkuteltiin jopa Jurmoon asti.
1998 Rudari vaihtu upouuteen guttapergafiskariin, modari oli nyt Bemari. Botski ristittiin Merimirriksi. Se oli meidän Seacat! Joka kesä sillä tehtiin parin kolmen viikon mittasii, ihanii kesäreduja länsisaaristoon, jopa Maarianhaminaan asti. Kunnes meistä tuli gamloja salakavalasti.
Rantsi lähti heinäkuussa Kolkon meggeen Venho nimisellä botskilla, jonka oli suunnitellu Risto-Matti Ratia. Se oli koristeltu kaisloilla, osmankäämillä ja auringonkukilla ja mun keramiikkasydämekkä. Ne symboloi meidän skönereduja.
Merimirrin omistaa nyt meidän fisustava, ja metsästävä skidin skidi Miro. Hienoja kesäreduja
hänelle ja tulevalle vaiffille.
Rantsu