Kirppusirkus
Meidän eka ulkomaan redu tehtiin vuonna 1958. Skiglattiin Aallottarella Tukholmaan. Botskista oli tsöbattu lakkalikööriä matkajuomaks. Tukholmasta tsöbattiin kött pirogereita ja karseen makuista lök korvii, siis lihiksii ja sipulitsieguraa. Ne huuhdottiin alas lämpimällä lakkaliköörillä. Huippuelämys! Sen on lyöny laudalta vain Advokaatti ja hapansilakka!
Niinku hogasit, me ei oltu ihan sinuja brenkun kanssa. Penan himassa ku oltiin raivoraittiita. Meillä taas dokattiin niin, ett jo dunkkis sai mut ykäämään. Liköörii ei himassa dokattu, pääasiassa Vaakunaa ja kippurahäntää.
Makeilla likööreillä harjoteltiin. Sellaset snadit, saatto just ja just vetästä. No kyll laiffi on opettanu senkin tuiki tarpeellisen taidon.
Stokiksest reissattiin stogella suoraan Malmöön. Oli jo aika myöhä, kun päästiin lauttaan, joka vei Köpikseen. Iltamyöhällä mentiin Steissille Turistibyrooseen tsiigaa, mistä saatais yöks kämppä. Sieltä tarjottiin pensionaattii, jota liisas yks tanskalaisrouva: Gemma Laurenz. Ei oltu ikinä ennen goisattu niin makeesti ku siellä. Meill oli pilven paksuiset untuvatäkit ja jättikokoiset tyynyt kuin kermavaahtoo ja bunkka ku mutsin syli.
Käytiin tsiigaamassa Köpiksen pakolliset nähtävyydet: Eläintarhassa, Charlottelundin kvaariumissa, tsiigattiin se snadi merenneito joka tsittas stebulla. Tivolissa oli kliffaa. Sielt jäi mieleen kirppusirkus.
Teltan yläpuolella luki ”Loppe Circus ” ja teksti: Ostamme kirppuja päivän parhaaseen hintaan! Ulkopuolella silinterihattuinen äijä pyöritti jänisräikkää ja kailotti kovaan ääneen, Loppe loppe loppe circus!!!
Ei me tiedetty, ett sellasiiki vois jossain olla. Eiku tsiigaamaan! Siell oli sbuli pyöree pöytä, jonka ympärille pääsi tiigaamaan kirppujen esitystä. Kirppukouluttajalla oli sbuli suurennuslasi, jonka läpi nähtiin sbulimpana ne snadit esiintyjät.
Ne skulas futista, luudas kilpaa ja veti kunikaallisia rattaita. Jokaisella kirpull oli oma spurttirata, jonka maalipäässä oli pohjoismaiden snadit liput. Juoksu läks faarttiin ku kouluttaja naputti kynällä pöydän pintaa. Kirput luudas lippuja kohti minkä klabbeistaan pääsi. Sillä kerralla finskikirppu onnistu vinnaamaan.
Kaikki (ihmiset siis) taputti handujaan, kun kouluttaja nosti kirpun snadiin torniin. Duunas sille snadin suomenlipun handuun? Ja v***u, se kirppuhan heilutti sitä!!
Nyt sä sanot, ett mä skrivaan flöitii? Tää on kyll ihan totta. (Googlatkaa Loppe Circus kuvahaku) Siellä on kuva yhdestä muijasta pöydän edessä. Pöydällä näkyy liput, tornit ja erilaisii tsärrii.
Kirppujen hyppyklabbit täyty olla, joko sidottu, tai amputoitu sillä ne ei hyppiny, ne luudas vaan. Jotenkin sen juoksukilpailun snaijas, mutt miten ne oli opetettu. futaamaan nuppineulan pään kokoista boltsii? Mihin se snadi lippu kiinnitettiin, kun se näytti heiluttavan sitä?
Lopuks neljä kirpuu pistettin vetämään snadii kunikaallista kärryä, ne kiersi koko pöydän. Kun kerran myöhemmin käytiin Köpiksessä, kirppusirkus oli vaihtunu hiirisirkukseksi.
Ihmiskirppuja ei enää Tanskasta hitattu. Ei käyty hiirii tsiigamassa, ei kiinnostanu niin atin latia! Nisäkkäät oppii mitä vaan. Toista se on hyönteisten kanssa. Olisko kirput maailman älykkäimpiä hyönteisii?
Köpiksestä redu jatku Helsingöriin ja sieltä lautalla Helsingborgiin, josta taksilla Haverdahlstrandiin. Mä olin siellä sotalapsena. Kummasti alko maisemat näyttää tutuilta. Se oli tunteellinen tapaaminen, viidentoista vuoden jälkeen tulin taas kotiin mamman ja papan luo. Nyt mull oli aviopuoliso messissä, kuvassa Pena ja Alfriida. Kaikki oli niin kuin silloin, krigun aikana. Yhtä ihana puutarha, skutsi ja mun leikkimestat , kanala ja valkoiset kyyhkyset. Täältä matka jatku Norjaan.
Kirppusirkus-2
jatkuu…
Rantsu
