Meit oli kolme n. 6-8 v. ikäistä friiduu, samasta talosta, jotka hengailtiin aina yhdessä, joskus talon poikiiki oli messissä. Braijattiin pitskun puolella yleensä nadee ja piilosta, tai leikittiin kauppaleikkei. Gartsan puolella hypittiin Parpii ja naruu, yhdellä tai kahdella narulla. Välillä leikit tais mennä vähän överiks. Muistan kun kerran, meidän piti hakee rantsusta, jotain kliffa meidän kauppaleikkiin. Sörnäisten rantatiellä oli silloin (40-luvun lopulla) kaikenlaisii puuhökkeleitä (pienyrityksiä), joiden pitskulta löyty aina aarteita mm. Stanssijätteitä ja labralasia. No sillä kerralla kauppaleikit muuttukin hautajaisleikiks, kun Osmo hiffas kuolleen kissan. Lähdettiin sen kissan kanssa meidän pitskulle ja joku haki himasta kenkälodjun. Mutseille ei tietysti kerottu mitään, ne olis vaan kieltäny meitä koskemasta kuolleisiin elukoihin. Pitskulla jengi oli tiukasti aarteen ympärilla, ettei kukaan hiffais mitä me tehtiin. Me likat, oltiin tuotu kukkii ja sammaleita rantsusta. Pantiin siihen lodjun pohjalle sammaleita ja katti siihen makaamaan ja kansi kiinni. Sit kiivettiin kaltsin yli Vennun pitskulle. Siellä oli snadisti multaa ja yks puuntuhoojan vaivaama leppä. Sovittiin ett Osmo olis pappi ja me muut sitten surijoita. Kaivettiin lepän juurelle lodjun mentävä skrubu ja joku meistä laski lodjun varovasti skrubun pohjalle. Me seistiin siinä ympärillä vakavina, kun Osmo luki hautajaissanat, omasta päästään. Se heitti multaa skrubuun sanoen:” Kastan sinut nyt, kissa, Jumalan nimeen” ja me kaikki kuorossa sanottiin Aamen!! Sitt mekin heitettiin multaa sille lodjulle ja Osmo potki loput mullat keoks siihen päälle. Osmo ” miehenä” teki ristin lepänoksista ja sito heinällä oksat yhteen. Me laskettiin blumsterit kummulle,oli jotenkin niin harras fiilis. En muista kuinka kauan hautajaisista oli kulunut, kun joku meistä totes, ett pitäis käydä haudalla. No niinhä me tehtiin, mentiin ja funtsattiin millanen kissa olis nyt, kun sen sielu on menny taivaaseen. Ei muuta kun katsomaan, mullat pois haudalta ja lodjun kansi auki. Kissa oli aika surkeessa hapessa! Se oli ihan littana ja hirveesti maseja suussa ja silmissä, tais liikkuu koko elukka. Äkkii kansi päälle ja mullat takasin. Risti tais unohtuu. Inhottavaa, todettiin yksimielisesti ja lähdettiin gartsalle hyppii naruu. Syömään!! Huus mutsi ikkunasta, ei ollu yhtään nälkä, ruoka pyöri poskessa. Funtsasin mielessäni miten ihmeessä ihmiset voi skruudaa hautajaisissa.
Rantsu
Julkaistu: Kirjoitti: •