Mä oon ihan skidistä asti digannu runoja. Meill lysnattiin aina radiosta Jyrinkoskee ja Ella Erosta. Meidän koko klaani budjas pahamaineisess Sörkäss. Krigun jälkeen brenkku alko olla lähes jokapäiväinen pöytäjuoma.
Joku vois sanoo ett me oltiin rupusakkii, mutt mä sanoisin, ett me oltiin eksistenttialistei, joihin köyhyys ja sota jätti arpensa. Mun suku arvosti erityisesti suomalaisii taiteilijoita. Niin kirjailijoita, runoilijoita, taidemaalareita, ku näyttelijöitäki. Oltiin leuhkii suomalaisuudest ja stadilaisuudest. Mä opin kuuntelemalla monet runot ulkoo ja sain esittää niitä sitt sukulaisille, Mummu ja vaari diggas kuunnella.
Faija oli hyvä handuistaan, vahinko ettei sen rintamall flöidaamii esineit oo enää tallella. Paitsi tää yks (kuva), joka on mulla. Eikä mude jääny paljo faijasta jälkeen, ku seki oli hyvä handuistaan. Teki lampunvarjostimii ja makramee vöitä Wilh. Salinille. Kun ne eros, mäkin jeesasin mutsii tekemällä kans niitä. Mulla on siis styrkat geenit, niinku ootte hiffannu.
Himasta löyty vilt kniigoja Eikasta Elvi sinervoon ja skidien runokniigoi Immi Hellenistä Pohjanpäähän. Mä opin nopeesti ulkoo runot. Vaikk mun muisti jo pätkii, niin minnaan monia lähes sanasta sanaan.
Mutsi vei mut joskus krigun heitteiss Yleisradioon lasten tunnille. Markus-sedän ohjelmaan. Esitin siell tän runon, tuolin päällä seisten, ku en ylettyny mikkiin. Voi olla ett tulee joku feelu sana, mutt korjatkaa pliis, jos tsennaatte tän runon, en muista tekijää, mutt näin se meni.
Peltohiiri
Peltohiiri silkkiturkki yllä,
oli uutterasti kävelyllä.
Hiljaa hiiviskeli sukkasissaan
Lymyellen lyyhki kamarissaan
Kesämailta löytyi paljon hyvää
hanakasti hiiri jyrsi jyvää
Pyyhki viiksiänsä, nuuski nenin
viihtyi siellä missä muonaa enin
Pesän soman teki turpeen alle,
siellä pienen tuntui turvaisalle,
Oli lämmintä ja kodikasta
syntyi monta pientä hiirilasta
Aitan myöskin teki, aivan hiljaa
sinne syksyn tullen kantoi viljaa.
Pellon täyteläistä tähkäpäistä
juhla-aterian laittoi näistä.
Tuli talvi, hanki pellon peitti,
mutt pesässänsä hiiri herkut keitti.
Vuorostani mä sitt pluggasin mun skidille ja skidinskideillekki mm. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuta ja kerroin omasta pollasta pojille sköne jutskia, jossa skloddit oli pääosassa kapteeneina.
Teksti ja kuva: Rantsu
