Kohti länttä fööri näyttää, stärästi botskin kapu ruoripyörää käyttää. Radiossa Pekka Pouta stydii blosist povaa, kohta länsihiivari on pirunmoisen kovaa. Vaan eipä studaa Merimirri, foogut ottaa vastaan. Kuivan hyddan lämpö, rauhoittelee lastaan. Ilta koittaa, stormi yltyy, kotiin viell on matkaa. Aallokossa Merimirri sisukkaasti jatkaa. Yö on synkkä – sysimusta, salamat vain antaa valaistusta.
Snadi botski, sbulit foogut, onks täss mitään järkee? Botskin kunto ainakin on pirunmoisen tärkee. Vene rullaa, kamat putoo – laivakello kilkkaa. Skönen raivo skönäreitä pilkkaa. Karikolla Ahti tsittaa Tursaan megges hohottaa, ku sbuli foogu Merimirrin korkealle kohottaa, aallon pohjaan kohta taas, pikkubotskin pudottaa. Kapteenilta näkyvyyden, tyystin hetkeks kadottaa.
Loiston lyysis silloin valaisikin tiemme, himarannan poukamaan Merimirrin viemme. Kumpikin on aivan sippi, uni silloin voittaa. Uusi aamu sitte koittaa, kaislikossa sirkat soittaa.
Hieraisemme unet silmistä bamlailemme yön ”filmistä”.
Ei se reissu ollu tottakaan. Hiivarist ei tietookaan,
sköne on kuin kiiltosilkkii, joku aamuvirkku, karin kupees pilkkii.
Rantsu
