Juhannus tuli, meni, päivät lyheni. Taas oli havereita
Ja hukkumisii. Tuli mieleeni juhannustaiat .
Kukat tyynyn alle tai kaivoon kurkistelu, mutta
Kalevalassa aino ei ollut tyytyväinen sulhoonsa
vaan mei rantsuun funtsaamaan:
Nyt on tullut lähtöhetki, aikani jo veks delata.
Ei minua faija spiidais, eikä mutsikaan odottais,
eikä broidi valittaisi, eikä sliibais systerini,
vaikka stiplaisin skönehen, alle foogujen menisin!”
Dallas päivän, dallas toisen, kunn es saapui rannikolle,
iltamyöhään sinne ehti, vaan yö ennätti edelle,
siinä spiidas gimma nuori, pitkin yötä pillitteli,
tsitaten meren stebulla, meren lahden murkulalla.
Ani varhain aamusella, tsiigas kauas niemen päähän,
hogas gimmoja skönessä, sinne itsekin halusi.
Heitti skutsiin kledjujansa, pitsisukkansa pajulle,
kauaksi pläägänsä stikkas, kultansa kutukiville,
hopeansa hietikolle, sormukset somerikolle.
Tsiigas kauemmaks skönelle, näki skaijarin komean,
sinne tsimmata halusi, kirjavalle murkulalle.
Pimun päästyä perille, keikahti kivi kumohon,
Aino molskahti vetehen,kiven kirjavan mukana.
Sinne tyttönen katosi, hukkui snygi Aino gimma,
Funtsi vielä viimeiseksi: ”Tulin tänne spiidaamahan,
miettimähän murheitani, tuskissani tsimmaamahan.
Tännepä jäin aallokkohon, huoletonna hukkumahan.
Kunpa ei faija ikinä, vidjais täällä verkkojansa!
Tulin rantsuun funtsaamahan, tuskissani tsimmaamahan,
ethän milloinkaan mudeni,tästä lahdesta ikinä.
ota vettä leivontahan.
Tulin rantsuun funtsaamahan, tuskissani tsimmaamahan,
tännepä jäin aallokkohon,huoletonna hukkumahan.
Kunpa ei, veli ikinä, juottaisi tuliharjaansa,
tämän lahden rantamilta. Sais ei systeri ikinä,
tulla rantahan pesulle, missä vertani vedessä,
kaloissa minun makua, lepän oksat kylkiluita,
meriruohot hiuksiani.”
Tuoni korjas Aino neidon, delas kaunis neitokainen.
Slangiks sorvas Rantsu
Kuva: Rantsu
