Ollaan itsenäisiä
Helsinkiläisten ite-poliitikkojen ja some-populistien päässä kiehuu nyt vain yksi
kysymys: ”Mitä tehdään parkkipaikalle Etelärannassa, paikalla johon ei saatukaan
iki-ihanaa ja Suomen talouden pelastavaa Guggenheimia.”
Kysymys on sinänsä tyhmä .koska se sisältää lauseen :”Miten voidaan ko. alueella
tehdä voittoa, rahaa, bisnestä”? Vihreiden lehmänkaupat romahtivat Guggenheimin
myötä. Tuskin alueelle ainakaan laidunta tulee.
Ei tehdä alueelle tänään mitään, koska se ei enää eikä vielä ole uhka yhteiskunnalle
tai ympäristölle, kuten se ei ole ollut tähänkään asti.
Itse tiedän kuitenkin, että alueesta jätetään mittava, kaikkia kansalaisia ja miljoonia
turisteja koskettava aloite Helsingin kaupungille jo alkuvuodesta 2017.
Kansallisomaisuuteen verrattavissa oleva tontti tulee toivottavasti helsinkiläisten,
Suomen kansan ja vierailijoiden käyttöön taidettakaan unohtamatta.
Oleellisempia kysymyksiä, valtakunnallisesti, tässä vaiheessa ovat: ”Mitä tehdään
Talvivaaralle, sehän on todellinen vaara koko yhteiskuntataloudelle. Hallituksen
lapselliset laskelmat uraanin myynnin voitoista räjähtävät ennemmin tai myöhemmin
kuitenkin käsiin. Tai mitä tehdä Olkiluoto III:lle, joka on 9 vuotta myöhässä aika-
taulustaan, eikä koskaan tule käynnistymään ja on tullut kalliimmaksi Suomen
kansalle kuin mihin Sipilän hallituksen leikkaukset pystyvät.
Näissä ympyröissä Länsimetron viivästyminen ja myönteiset, joskin kalliit
Kruunuvuorenselän sillat tuntuvat pikkuasioilta.
******
Olen joulukuun alusta lähtien tarkastellut asioita viettäen aikaani Valamon luostarin
taiteilijatalo Sillankorvassa. Täältä katsottuna asiat tuntuvat etäisiltä, onneksi, mutta
jotakin selväjärkisyyttä tulevaan kunnallis- ja valtakunnan politiikkaan toivoisi.
Kansakunnan ja kaupunkilaisten huutokuorojen ääni on rumaa. likaista ja soinnitonta.
Eihän tällainen kiero yhteiskuntapolitiikka voi enää jatkua. Ei puolin eikä toisin.
Itsenäisyyspäivän kymmenet erilaiset mielenosoitukset ja marssiryhmät edustavat
samanlaista populistis-demagogista itsekkyyttä mitä elitistinen ja kansaa sumuttava
vallanpito- ja hallituspolitiikka edustaa. Kysyä voisi toki laajemmin: ”Missä se
itsenäisyys nyt sitten on ja miten se näkyy!”
Istuessani Suomen Itsenäisyyspäivän iltana, upean Sillankorvan talon
oleskeluhuoneessa, yksin, takkatulen ääressä, syöden luminietosten keskellä, itse
tekemääni sipulikeittoa, ajattelin, että ainakin itse edustan Suomen itsenäisyyttä ja
ennen kaikkea omaa vapauttani ja itsenäisyyttäni parhaimmillaan.
Toivotaan, että Joulu avaa silmämme.
Valamon luostarissa
10.12.2016 A.D
Jukka-Pekka Wuorikoski
kirjailija
