Olin otettu, mutta kieltämättä myös hämmästynyt. Siinä se nökötti vanhan
töölöläisasunnon pienen keittiön hellanreunalla ja nakersi jostain löytynyttä
makaronia.
Pyöreät korvat ja vaaleanpunainen viiksitetty kuono pani ensin epäilemään
jonkinasteista alienien invaasiota, mutta nopeasti päättelin se olevan Mus
Musculus, joka sekin nimenä saattaa lukijan johdattaa uskomaan
ulkoavaruudesta saapuneeseen lihaksikkaaseen makaroneja syövään
sieniolentoon.
Huomattava urheus, pieneen kokoon nähden, herätti epäilyn unenomaisesta
puoliväliolennosta, joka titaaneja pelkäämättä ruokailee kenen tahansa
keittiössä hännännipukkakaan värähtämättä aamuyöstä kello viiden
huippeilla.
Äkillinen hyökkäys ja väistöliike saivat olettamaan, että olento näki minussa,
ei ainoastaan järjetöntä jättiläistä vaan myös lapojaan heiluttavan tuulimyllyn.
Pitihän sille oliolle antaa tietenkin nimi ja mikä olisi ollutkaan osuvampi kuin
Don Quiote.
Odotan vain kauhulla seuraavaa aamuyötä. Ratsastaneeko Don Quiote
seuraavaksi Rosinante-hevosella läpi miniatyyrikeittiöni?
Tosiasiassa tämä on jo toinen Don Quiote niminen hiiri elämässäni, mutta se
ensimmäinen on toinen tarina, jonka kerron sitten kun olette toipuneet tämän
kertomuksen tuomista henkisistä värähtelyistä…
JPWuorikoski ja Don Quiote