10.8.1987
Tunteina aamun hiljaisen
kulki Kuolema etsien.
Näki vuoteella hahmosi väsyneen,
sanoi: ”Tule kanssasi matkan teen.”
Aamun ensilento lähti ajallaan,
myöhästyin, ihan hiukan vaan.
En ehtinyt katsettas tavoittaa,
en lämmintä kättäsi puristaa.
Voin vain hyvää matkalles toivottaa.
Kerran tuon matkan minäkin
teen kanssa tuon saman kumppanin.
Palaan luoksesi äiti, kuten tiedätkin.
Yks lenkki äitien ketjussa olen minäkin.
Rantsu