Tuleekohan tästä kesästä samanlainen kuin tämä?
Kuva: Rantsu
Kesällä 1992, heinäkuun 13. helle hipoi +25 astetta. Sitä oli jatkunu toukokuusta asti, muutamaa viileähköö yötä lukuun ottamatta. Helle vaivas naapurimaitakin Sveduissa vilja kuivu, eikä sellaista katoo oo ollu koko vuos-sadalla. Gotlanniss ja Skåness oli sbulei skutsipaloja. Virossa ja Latviassa samoin. Latviassa jopa 30 metsäpaloo eri puolill maata.samanaikaisesti. Palojen rajottamiseks asiantuntija jelppii oli pyydetty Suomesta, Sveduist ja Ranskasta, Palo uhkas jo ydinasevarastojakin!
Kestämätöntä hellettä piti lähtee haneen skönelle. Sköne oli pläkä, kun Merimirri lipui pitkin silkkiietä länteen, BMW:n voimalla. Skiglarit stondas purjeet roikkuen ja venttas edes snadii blosista, tai vetivät peräprutkut tuuppimaan, Paarmat kiusas ja skutsipalon katku kirveli öögissa ja lutkussa. Suulis grillas merekulkijoita punaisena savuverhon läpi.
Skiglattiin ohi Hangon, ja Hangon läntisen jälkeen olimmekin jo kypsii rantatumaan Kroköhön. Siellä oli botski botskin vieress, muttei se meitä haitannu,
Merimirri pääsee matalaanki poukamaan, toisin ku purkkarit. Himast roudattu kyyhkyspaisti maistu suomalaisen tangon soidessa jonkun matkaradiosta. Ilta oli leedi, pilvii alko kerääntyy. Painuttiin pehkuihin.
Aamulla ajettiin Rosalaan, laiturista löyty mesta Nina Maria purkkarin vierestä. Skiglarin pikkufriidu Aleksandra kävi esittelemässä itsensä ja kysy saisko tulla tsiidaamaan Merimirii. Se oli hogannu meidän Mirri maskotin ja halus tulla paijaamaan sitä. No totta kai se onnas ja likka skrivas vielä nimensä lokikirjaan. Äkkii se sää muuttu, alko rebgnaa rankasti. Vihdoinkin! Viereemme, toiselle puolelle rantautu toinenki skiglari, Meri Anna. Siinä me sit oltiin kahden purkkarin syleilyssä, ihan turvassa.
Koko yön rengnas, mutt aamu oli aurinkoinen ja blosas reippaasti. Purkkari toisensa perään lähti blosiksen meggeen. Me käytiin kuuluisassa Wilsonin kaupassa. Sen valikoima lyö laudalta monet marketit. Sieltä hittaa vaikka mitä gurmeeta. Vaativii on asiakkaatkin, sillä Rosalan postilaatikoist hittaa sellasii nimii ku: Rosenlev ja Fazer.
Me jäätiin skruudaamaan ja lähdettiin reissuun puolen päivän tienoilla. Merimirri prutkutti pian taas, maailman kauneinta väylää, kohti länttä. Kolmen maissa landattiin Vänöön, ei kuitenkaan päästy pääsaareen, vaan Marieholmenin poukamaaan. Meidän tulo oli hiffattu ja yks rouva tuli häätään meitä veks rantsusta. Oltiin just syteytetty grilli, No me saatiin kuitenkin jäädä siihen yöks, kun hövelisti kerrottiin, ettei me hogattu saaren olevan asuttu.
Aamun aikana botski toisensa jälkeen läks, Vänööstä, joten päästiin sinne tsiidaamaa maisemii. Vänö on upee saari, joka jo viikkinkiaikana oli uosittu ankkuripaikka. Se on kaltsii ja sbulii stebui, täys rehväkasvuisii kosteikkoi. Mäntyjä vaan snadisti, mutt katajaa kahta kauheemmin. Siellon valtavasti valkolehdokkia ja makeelta döfaavaa sänkyheinää (subrovkaa?) luulisin.
Vänö daagenii oli vietetty joku päivä sitt, eli 11.7. Muinaistulien yötä vietetään aina 29.8., muttei me jääty sitä venttaamaan. Saaren snadi kappeli oli vaatimaton, mutt kliffa. Kirkkolaiva tietysti, mutt sitt siell oli snygi vanha botskin keulakuva
Kovat puupenkit rankas syntisii reissaajii kovuudellaan. Tsitattiin hetki kaltsilla, nuppi pyörällä kaiken kauneudesta. On meillä kaunis saaristo
Teksti: Rantsu
