Kaikki Tölikän kundit on futaajii, ainaski Väiskin kentsun lähellä budjaavat. Oltiin sellasii vähän alle 30-kymppisii, ku pantiin pystyyn futisjenggi Väinämöisen Pallo 67. Meillä kaikilla oli jonkin näkönen futistausta eri jengeissä. Aika moni oli skulannu Pallo Pojissa, HJK:ssa tai IFK:ssa. Sudet oli kans Väiskin jenggejä. Mä olin PP:n kundeja. Joteski musta sit tuli VP:n byyrari.
Mä olin snadisti kuuma veskari ja minnaan kerran, ku olin taas aukonu päätä dumarille ja se oli kaveerannu, et pönttö kiinni kundi. No sit mä vaan vielä vikisin jostain, niin se dumari tuli ja veti keltasta korttii esiin ja kysy nimee. Mä valistin sitä, et Tauno Palo. Se tais skrivaa jo et Tauno, ku se käänty tsiigaan mua, veti punasen lapanderin esiin ja sano, et artisti hei, eiks siel kohta starttaakki Kansallisen treenit, ja et, sun varmalla tartteeki, häippästä sinne. Se oli mun eka ja vika kerta ku meitsi lempattiin kentsulta.
Ens alkuun, mä sain vaiffin himassa uskoon, ku mä vähän flöittasin ja kerroin, että byyrari on koko jengin sielu ja että matsit finnataan tai hävitään, molarin menttaalin mukana. Joten, et ainaski kaheksan timmaa, ennen matsii, himassa staijaa taivaallisen auvvonen fiilis. Ja byyrari tarttee vapauttaa kaikista himaduuneista, niinku siivomisista ja mattojen tamppaamisista. No, se flöitti oli kyl delannu jo ennen ku se födas.
Se oli kait jotain loppukesän matseja ja ku oli puoliajan breikki ja sitattiin pukukopissa. Mä satuin tsiigaan Maksii, jengin höögerin pakki, ku se tsögas jotain, sen veskasta. No, mä hiffasin, et se oli flinda, josta se nykäs pikaset knubbit. Se oli mulle se moument, ku snaijasin, et jotain bulii mun elossa delas. Mä bonjasin, et Väiskin Pallo -67 oli finaalissa. Ei futisfinaalissa vaan olemassaolon finaalissa.
Silloin heti mä funtsin, et kerran, yhessä matsissa, ku vastapuoli oli antamassa korkkii, ni dumari kysäs multa, snadisti nolon tuntusena, et onks toi teidän pakki, meinas Maksii, fyllassa. Hetihän mä väitin, et ei varmalla, et se on absolutisti. No, mähän skäfästi tietty flöittasin, sil eihän meistä kukaan ollu. Siihen tää dumari, et no, ei kai se dokaa paljo, mut absolutistiks kyllä aika bulisti. Maksi muuten siirty, vuos tai pari sitte, skulaa yläkerran vihreemmille kentsuille.
Jaakko Koroma