Hietsun rantsussa oli dilkattu yksi osa aidalla, et se niinku eroittais, ton skidien puolen. Se stikkas tsargoo Tölikän skoddeille, jos niil ei ollu kesismestaa landella, et ne sai päivisin safkaa, tsimmaa ja duunaa kaikkee nastaa, kafrujen kera. Mä ja broidi ja mun systeri braisattiin, ainaski pari kesistä, siellä meggessä. Mä skulasin siellä yleensä felkkistä.Tää oli sellanen matsi, et oli kaks jengii ja ne treenas brennaa vastapuolen skulaajii, osumalla botsilla niihin. Ja sit jengi, jolta jäi vikaks skulaajii, finnas tän skaban.
Mä olin yleensä toisen jengin kapu. Nää kaput dilkkas, vuoro hugein, skulaajii jengiinsä. Silloin mä monta kertaa snadisti, jouduin frendien skriinauksen kohteeks, ku mä valkkasin yhen friidun, Annmarin, aika starttirundilla mun jengiin. No kaikki tietty hiffas, et mä joteski kaihosin tätä mimmii.
Sit kerran, meitsi studas ehdottaa tällit, tän friidun kera. Väiskin kentsun fudiskatsomoon. Mä vieläkin minnaan, et ku mä hokasin, et tää Ansku sit dallas kohti mua katsomoon, et miten meitsin hertta meinas brakaa kauhusta. Funtsikaa ny, ku me skulattiin Hietsussa, mä olin tottunu, et se staijas uikkarit sen yllä. No, nyt sen kostumniin, kuulu mörtsin sininen samettimekko, sellaset Lumikin olkapääjuitsut, valkonen kaulus, mustat kiiltonahkablääkät ja funtsikaa vielä, vaaleet pitsisormikkaat.
Mä funtsin kul luudaa haneen, et kundit ei ois hiffanut, et mikä prinsessa tuli mua kohti. Ja sit startannu symffaan meitsii. No, tää smartti, söde, gimma kyl sit hiffas heti, et mikä dorka, moukka kundi, tää Jaska Paska oliki ja sit sillai, tää lovestroori, ei skujannukkaan tohon häpiendiin.
Niin, et mitä tää stoori, sit kaveerais jengille. No, ainaski sen, et kantsuisko sittenkin starttaa tää styylaaminen, niinku pari mun tsennaamaa yksilöö, on alkanu, vasta bulimmalla iällä, kun toi sivistysjuitsuki, ois jo snadisti kehittyneempi. Siinä nyt sit vaan, vois kyl staijaa sellanenki miina, et oisko nää kaks mun tuttuu konsa, startannukkaan styylaan, jos ne oiski tavannu ekan kerran, niitten nykyiässä, tsimmarit yllä.
Jaakko Koroma