Stadin rantsuja bygataan nyt ihan intona. Jätkäsaari eli Busa, on nykyisin ku Syyrian Aleppo. Höse toisensa jälkeen stondaa ilman fönareita ja dörtsejä hiekka- ja stebukasojen keskellä. Byggabuumin vauhti ainaski meitsii hirvittää. Mistä helvetistä tää byggajengiki on pystytty roudaan tänne Stadiin. Putkarit Puolasta, sähkärit ja raudottajat Tallinnasta?
Nää höset Jätkäsaaressa on snadisti tyyriitä. No ainaski meitsin lämiskälle. Joteski vaan tuuppaa meitsille hymyy herttaan, ku funtsii tän Jätkäsaarenki nimee ja vanhaa imagoo. Sveduks Busholm. Meidän svedua bamlaava Lotta valisti, et tää bus meinaiski riehujaa, räyhääjää. Ei nimi sveduks bulimmin lyftaa tän mestan arvokkuutta.
Tää Jätkä oli meitsin nuoruudessa mesta, jota skäfästi studattiin. Bulimmat kundit Tölikästä kylläki hiippaili siellä joskus slumppaamassa brenii kipoista ku ne staijas siellä kaijassa venaamassa lastin purkuu. Varsinki polskibotskeja fanitettiin. Varsovan lauluu, eli koksista duunattuu spittaa oli iisi roudaa näistä botskeista kuhan vaan onnas kusettaan tullipartioita. Välillä tuli kundien muutama vodaflindaki sieltä saatuu. Mut se kuuluki tän kupletin juoneen. Oppifyrkathan tarttee aina joskus bungaa. Eiks jehna.
Puolan hiilibotskit roudas koksii Larun sillan vieressä staijaavaan valtavaan koksikekoon. Saukonpaaden kanavan rantsu ja jouluaattoillan hämärää rauhaa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
