Oivallus 1 tulitikku
Oivalsin tässä joku päivä sitten erikoisen oivalluksen.
”Oivallus on kuin tulitikku. Se on pelkkä turhake, jos et sytytä sillä kynttilää.”
Tulitikun funktio on sytyttää jotain pysyvämpää, suurempaa, hyödyllisempää jne. Nykyaikaisen tulitikun on oivaltanut aikanaan ranskalainen kemisti Jean Chancel.
Vuonna 1805 hänen onnistui saada tikku palamaan leimahduksen jälkeen. Tarkoituksena lienee ollut jatkojalostaa oivallusta sytyttämään kynttilä, öljylamppu, takka tms., jotta tuli pysyisi pidempään ja antaisi valoa ja lämpöä.
Itse oivallus eli idea, tai älynväläys, toimii kuin nykyaikainen tulitikku. Jos sellaisen ahaa-elämyksen koet, on se parasta hyödyntää ratkaisuna johonkin käytännölliseen tarpeeseen. Muutoin älynväläys leimahtaa, palaa hetken ja aikaan saatu liekki sammuu ehkä iäksi, menetettynä mahdollisuutena.
Kuinka usein olenkaan saanut noita oivalluksia, niiden johtamatta mihinkään hyödylliseen. Joukossamme elää kuitenkin joukko ”foliohattuisia Pelle Pelottomia”, jotka tarttuvat heti toimeen ja kehittävät oivalluksestaan jotain kestävämpää ja hyödyllisempää. Patentti- ja rekisterihallituksen ovi käy yhtenään, kun Pelle-Pelottomien joukkio kulkee siitä sisään, salaperäinen kansio tai salkku kainalossaan.
Heidän tulitikun raapaisunsa ei ole ollut vain hetken leimahdus. He ovat sytyttäneet kynttilän.
Tällä tulitikkuoivalluksellani en saavuttane mainetta tai kunniaa, enkä käy pankin ovesta nauraen. Kunhan nyt vain oivalsin jotain. Olematta kateellinen niille, jotka onnistuvat sytyttämään jotain tulitikkua suurempaa. Enkä nyt tarkoita mitään tuhopolttajia.
Minkä oivalsin, sen oivalsin.
Olli Anikari