Meitsihän on nyt budjannu, jotain 18 vuotta, Espoon Vallikalliossa. Tää meidän luukku staijaa viiden minsan dallaustripin päässä Sellon ostarista. Sinänsä ihan klaari mesta budjaa. Kuiteskaan tän seudun gutsispoorit, ei pysty mun herttaa stendaan mihinkään sporttikseen, ton kondiksen ylläpitämiseks. Ja ku toi hohhoijaa valtaa mielen, niin yleensä ponkasen biligaan ja suhaan Tölikään, Hietsun suoralle. Sinne parkkaan fiuden ja vedän puolentoista timman rundin Stadin rantsuja seuraten.
Mun rundin finaalissa dallaan Marian lasaretin viekkuu, sen entisen stokespoorin, nykysen Baanan, sillan yli Meklulle. No, muutama kuukaus sitte, vetin snadille tontille, Lapparingartsan ja Pohjoisen Rautatiegartsan kulmalla, starttas byggaprojekti. No vaiffi starttas tsögaan dataa tästä juitsusta. Sai vaklattuu, et pari hösee, viis ja seitsemän kertsii. Hyyryhöset yli 55 vuotiaille.
Sit vähitellen Eeva, meitsin siippa, starttas, just niinku sen kaima paratiisissa, houkutteleen, et jäbä hei, mitäs jos. No meitsi, niinku moni muuki kundi, on hiffannu, et kantsuu vaiffin hinkuun vetää vetin matalaa proifiilii. Ja vaan venaa, et sen into kuiteski laantuu. Mut ei. Siippa tilas anelupaprut ja sendas ne sit, ihan kuulemma poskoj, byggafirmaan.
No, voi itkut, pari päivää sitte, kolahti meililuukku. Tuli buli preivi. Öpnattiin ja sai lesaa, et arvoisa herrasväki, teille on varattu kolme huonetta ja köökki, toivomassanne hösessä. Ja kaikkee muuta virallista skeidaa. No siitähän riemu ratkes. Vaiffi jo veti esiin muotihöse Ikean kuvaston ja starttas stailaan meidän tulevaa, nyyaa himaa. Kliffa fiilis, ku Kapernaumissa, koko illan.
Aamulla sit, ku oltiin jo skäfästi landattu alas pilvistä, startattiin lesaa tota hyyrypuolta. Kuuskyt neliöö, toka kertsi, parveke, fönarit Hietsun hautsikalle Meklun yli, ehkä tsargot bilikahalliin parkkiruutuun, hyyry 1.300 €/kk. Plus bilikamesta 120 €/kk. Aika tyyristä. Eiks jehna. Eli jotain 17.000 €/vuosi, 34.000 €/pari vuotta, kymmenen vuotta ainaski 170.000+indeksilyftaukset. Mitäs jengi funtsii, duunasko meitsin fämili diilin? Sori vaan, mut ei duunannu.
Mitä sit tästä vois vaik nyhtää oppii. No, ei mitään. Tarttee kyl valistaa, et meitsin toi hyyryjen hintasnaju, on vetin hintsuu. Sikski, ku on joskus onnannu spaaraa oma snadi läävä.
Jaakko Koroma