Stadin slangi tai Helsingin slangi on Helsingissä syntynyt puhekieli. Slangin juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin se syntyi yhdistämään saman pihan suomen- ja ruotsinkielisiä poikia yhdeksi suureksi joukoksi. Slangi säilyi lähes muuttumattomana 1940-luvulle. Slangin kultakausi oli 1900-luvun alkupuolella sodanjälkeiseen aikaan asti. 1950-luvulla se muuttui yhdysvaltalaisperäisen nuorisokulttuurin myötä ja hajosi viimeistään 1970-luvulla eri alakulttuureihin.[1]
Vanhassa stadin slangissa noin 3/4 sanoista oli ruotsin kielestä, suomalaista alkuperää olevia viidennes ja viisi prosenttia (noin sata sanaa) on venäjästä. Muutamia sanoja on lainautunut muistakin kielistä kuten slaafaaminen ’nukkuminen’ saksasta ja donna ’nainen’italiasta. Uudempi slangi on lainannut sanastoaan pääasiassa englannin kielestä.[1] Ja uusimpana, 2000-luvulla, myös maahanmuuttajilta. Kieliopiltaan slangi on kuitenkin pääosin suomea.
Vanha stadin slangi oli eräänlainen työläiskorttelien yhteiskieli. Äidinkielen opettaja Tuula Uusi-Hallilan mukaan slangia kohtaan on aina tunnettu ennakkoluuloja sen taustan vuoksi.[1] Stadin slangin sanasto ja puhetyyli vaihteli jonkin verran eri kaupunginosissa. Vahvimmat erot olivat Pitkänsillan eteläpuolella (Punavuori, Kruununhaka) ja pohjoispuolella (Sörnäinen, Kallio) puhutun slangin välillä.[2]
– Lähde: Wikipedia, foto: Jussi Mononen