Kuttaperkkajoulufedu

Oon skrivannu tällasen Joulufiilistelyn 21.12.2013. Sit, vuotta myöhemmin jouluna, tuuppasin sen uusintana tänne faceen. Oon varmalla treenannu tällä stoorilla tsögaa, jotain ton Joulun idiksestä, niinku, et rauhaa ja rispektii ja ihmisille hyvää tahtoo. Tätä kaikkee ja muutaki gutaa, toivon tänäki Jouluna teille, ihan kaikille.

Ainaski meillä, staijas himassa kuttaperkkajoulufedu. Ja mä kyl funtsin, et aika monella parilla, jotka budjaa enää kahestaan himassa, ku skloddit on jo häippässy, skulaa samaa stoorii.

Ootteks konsa, ees snadisti, funtsinu tätä eloo, niinku tän fedun kannalta. Ainaski meillä, tää fedu koisaa koko vuoden pahvilodjussa, meidän blokkihösen klitsussa. Ja sit jouluna, se roudataan ylös himaan. Se väsätään juhlakondikseen. Stikataan oksille kultahilettä ja myrhamii ja se saa flagganauhan yllensä. Ja kynttilät ja tietty tsäärnan sen latvaan. Tällai se sit staijaa, tän joulun kunkkuna. Joskus skloddit joraa sen ympärillä ja sjungaa jotain joulupiisii, öögat loistaen, kun joulu, joulu, on meillä.

No sit, ku tää festi on taas förpii, niin siltä plokataan kaikki nää mitskut ja muu tinggeli veke. Duunataan takas tähän fittiin lodjuun ja roudataan mörkkiin klitsuun, venaan seuraavaa jouluu.

Onks niin, et vanhemmiten, tulee tää, varsinki kundien, spiritti skäfästi hempeeks ja starttaa toi kuuppa pehmeneen. Ainaski, ku meitsi tsiikaa speegeliin, niin jehna. Nyt ei kukaan sit skriinaa, mut pari vuotta sitte, vaiffin kera duunattiin diilii, et tää glesa, tän fedun kohdalla, saaki stopin.

Ei joutunu joulufedu enää staijaan galsaan, mörkkiin klitsuun, vaan mä roudasin sen meidän landelle. Ja sit keväällä, mä stikkasin sen stondaan, toisten snadien kuusien kafruks meitsin pitskugutsiin.

Mä oon ihan saletti, et sen elo, on nyt vetin bulisti auvompaa. Se saa fiilistellä, ku suulis starttaa kesäaamulla skriinaan. Sit joku aikasta masii tsökaan startannu fogeli, vaik tsittais sen oksille. Lämmin, nasta kesäsade, viilentää ja hiplaa sen sieluu. Ja musta kyl tuntuu, et sen fedukafrut, joskus iskee snadisti öögaa toisilleen ja nyökkää sitä kohti. Ja jos tää snadi fedu tän hiffaa, niin se on kai sit hintsusti nolo.

Jaakko Koroma

Kategoria(t): Arkisto, Blogi Jaakko Koroma. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *