Skrivasin meitsin, Anten ja Alen Tromsanredusta. Tän redun sielu ja hurma, oli mun eka bilika, Simca tonni. Tsöbasin tän lahon lahnan, Bernerin bilikahallista, ton Savoyn vierestä.
Mullehan starttas lykkään snadii snärkkistä, ku hiffasin, et tän kulkupelin öljystidi todisti, et varmalla jotain tun feeluu, ku öljyntaso vaan lyftas ja starttas muuttuun kuohugredan näköseks litkuks. Ja sit vielä, ku stoppasin Simcan masinan, niin tartti aina kopauttaa yhtä releen koppaa, et yks punanen lyysi, sillai sit, sammu kojelaudassa
Mut, eiku eteenpäin toverit, huomenna saamme kiväärit, kaveeras Rahja punakaartissa. Sit födas snadii draamaa. Ku vekslattiin Simcan keula kohti himaa ja Stadia, niin jossain Pohjanmaan lakeuksilla, yhtäkkii toinen etugummi brakas. No, pysyttiin kuiteski baanalla. Sit, ku syöksyttiin väijyyn tuhoja, hiffattiin, et toisen etufillarin päällikumiin oli syöpyny buli hole.
Sinksattiin sit varafillari alle. Sit myöhemmin, ku utelin tän keissin motiivii, Bernerin asentaja valisti, et jos sä lastaat tän bilikan etutronkan täyteen kamaa, sun ois tarttenu säädättää, noi bilikan ohjauskulmat. No, ne ku muuttu tän lastin takii. Ain oppii, eiks jehna.
Mun yks hyvä kafru, Ari, Tölikästä, staijas bilikablisarina Alppikartsalla, Alppi-Autossa. Ante skulas siellä kans, jotain feikkimonttöörin roolii. Duunas vaihtokaarat tiptop, luovutuskondikseen. Tässä puulaakissa, duunasin sit bisnestä Arin kera. Slumppasin Hilman Impin ja tää Simca toimi osana välikillaa.
Utelin sit joskus Arilta, et onks Simca jo adoptoitu, johki hyvään, oikeistolaiseen ja isänmaalliseen himaan. Ari sit skäfästi raotti, et jees, yks nuori kundi ja sen vanha mutsi, roudas niitten vikat fyrkat Alppi-Autoon kassaan, ku ne vei meggessään, tän mun ongelmabiilin.
Ari kyl sit joskus, muutaman bissen jälkeen myönsi, et snadisti kyl herttaa puristi, ku tää vanha mude, kaivo sen fyrkat sen kuluneen, nukkavierun talvirotsin fikkasta. No, tää mun frendi myönsi, et ku ne oli sit joskus myöhemmin, snadisti funtsinu tätä Simcaa, ne oli hiffannu, et olis snadi tsargo, että fiuden motin kansi voiski olla halki ja siks toi jäähdytysvoda oli tihkunu öljytilaan. Sillai sit meitsilleki selvis tän öljyn ihme väri ja se öljypinnan lyftaus.
Nyt sit finaaliin. Tää kundi, joka tän bilikan oli slumpannu, tuli sit ujona vikiseen tän öljyjuitsun takii. Arillahan oli toi bisneskundin luonne ja moraali. Eli, bisnes on aina bisnes. Mut tää redi kundi ja sen vanhan muden tuska, sulatti tän Arin tiukan linjan ja se päätti handlaa tän keissin häpiendiin. Simcan motin kansi sinksattiin uuteen ja tää kundi häippäs intona, Simcan kera liikenteen vilinään.
Tää stoori niinku vaan tahtois todistaa, et on bilikablisareilla sittenki, hertta niitten rinnassa. Niin no, ainaski Arilla?
Jaakko Koroma