Olin kait tokalla tai kolmannella Lapparin kansiksessa. Joulu oli jo ovella. Mutsi leiponu kystä kyllä. Faija oli jollain byggalla silloin duunissa. Siellä bungattiin liksat kerran viikossa handuun. Mutsin tää joulubudjetti oli räknätty sen ja faijan snadien tienistien mukaan. Faijalla taas niinku joskus ennenki, tää joulustressi pääsi keittän yli ja se häippäski sit johki pariks päiväkäs sitä handlaan ja sen liksa hupeniki sit sillai jossain kliffassa brenkkujengissä.
Mutsin tää maksutase faijan takii sit tietysti brakas ja meni joubudjetti sillä uusiks. Joulusafka oli kylläki se mistä ei mutsi kuiteskaan ois konsa spaarannu. Mut noi sen lahjat ”rikkaat runsahat”, joutuki sit snadiin uuteen syyniin.
Vieläki muistan, et tää meidän sen mierolaisjoulun surkeus valkeni sitte meille kaikille, mutsille, systerille, broidille ja meitsille, faijan eloo se ei pahemmin häirinny. Enemmänki se vikisi sen grabbiksesta ku mude ei stikannu sille fyrkkaa, et se ois päässy vetäseen pari pilsuu Meklun Kerhoseen.
Tää joulupuun tsöbaus starttas sit kyl oleen yks buli taloudellinen dilemma. Runskin pudessahan blisattiin kuusia. Olin joskus tseenannu kliffat fyrkat, ku jeesattiin vanhuksia niitten tsöbaaman kuusen himaan roudaamisessa.
Kaikki meitsin kafrutki tsennas, et nää kuusiblisarit kaihos jo aaton iltapäivällä hipsiin niitten himaan landelle joulubastuun, ku niillä oli varmallaki ollu fitin orpoo valvoo yökaudet holotnassa, ettei kukaan köyhä leskivaimo ois treenannu föraa yöllä niitten tätä joulukuusikkoo.
Näitten blisareitten fitti staili oli vetää vesurilla nää blisaamattomat joulupuut säleiks, ettei tää niitten lähtöö venaava sniidu jengi tottuis siihen, et ne sais födattuu jouluiloo himaan ilmasista joulukuusista.
Mutsi funtsi sit skäfän tovin tätä meidän kuusitrabellii. Sit sillä stendas. Ku jo aattoilta hiipi hämäräks, mutsi käski meitsin ottaa mun mahatselin klitsusta meggeen. Otti tiskipöydän skopesta sen skidiajan himasta tuoman snadin käsisahan. Sit dallattiin pudeen ja alettiin valkkaa sopivii havunoksia tseliin ja pöyhittiin kuusikasaa, et hiffattais sopiva ranka.
Sit löyty söden latvan vielä säilyttäny runko ja siihen onnais varmallaki iisisti duunaan tsäärna luomaan joulufiilistä. Mutsin faija oli ollu aikanaan mööpelipuuseppä, sikski meillä oli himassa sen duunivehkeitä. Niinku pora, höylä, talttoja ja sellanen vinkkelipora.
Mutsin tää talentti riitti sit kairaan holet tähän raiskattuun runkoon. Nää havunoksat mutsi sahas tasasen mittasiks ja ymppäs ne tän joulupuun runkoon. Sit yks kenkälodju kledjukaapin ylähyllyltä. Flaggat, hopeenauhat, jotkut jo snadisti klommoset värboltsit, fiblut joista pikkubroidi aina kuiteski haukaa takaa maistiaiset, niset ja nasset ja sit vielä viime joulusta spaaratut kynttilännysät.
Tää oli sitte yks mun ja mun himajengin jouluista, joka nyt ku funtsii oli hemmetin köyhä, mut jota muistoo en konsa antais veke. Eiks jehna.
Söde foto viime vuodelta meidän friidun himasta. Jätkäsaaren Saukonpaasi uinuu syvää Joulurauhaa. Runskin pude.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma