Me ollaan mun systerin kanssa sgriinattu tätä stoorii ihan simona. ollaan funtsattu, että millanen sketsi tästä tulis. Mahtaaks tää stoori naurattaa teitä?
Mun systerin famili budjaa landella, vaikka sekin on paljasjalkanen Sörkän friidu Näkinkujalta, niinku mä. Niill on sellanen vanha kummitustalo ja puutarha, kuin kauhufilmistä (sori vaan systeri). Ne diggaa elukoita, niinpä niill oli 70-luvulla yks seefferi, kaks kanii, yks vuohipukki ja lammas. Erikoisii kanojakin muutama. Niiden lukumäärää ei tiedetty, kun haukka harvens niitä kun silmä vältti. Niin ja sit niill on kolme skidii. Me oltiin kyläilemässä heillä yhtenä hienona kesäpäivänä. Mull oli snygi , uus punainen haalaripuku päällä. Haalarit oli muodiss 70 luvul. Pitihän mun mennä moikkaa niitä elukoitakin, kun kerran kylään tultiin. Koira hyppi tietysti siinä hulluna ympärillä. Mä hiffasin lampaan, joka oli pantu liekaan, pitskulla stondaavaan purkkariin. Se venttas siinä ostajii. Siis purkkari, ei lammas. Vähän kauempana staijas vuohipukki, joka taas oli sidottu sbuliin traktorin renkaaseen. Systerin mies sano, ett se on hyvä systeemi. Pukki voi skruudaa gresaa, ja sitt se saa just ja just sen rekaan liikkelle ja voi byyttaa parempaan mestaan skruudaa. Omenapuun alla hiffasin kanit, snadissa verkkolla aidatussa haussissa. Plokkasin niille muutaman voikukan lehden. Lammas alko määkii siellä purkkarin varjossa, joten kiskoin handuuni snadin kimpun voikukkii ja vein sille. Rapsuttelin siinä sitä lammasta, kun koira rupes haukkuu niin hitosti. Tsiigasin ett, mitä nyt!? Se saamarin pukki juoksi mua kohti niin, ett traktorinrengas vaan pomppi puolelta toiselle. Sain klabbit alleni ja läksin juoksee taloo kohti. Koira tarras pukkia sarvesta, mutt se ei ollu moksiskaan, se raahas nyt sekä dogia, että traktorinrengasta mukanaan ja nappas vielä purkista pelargonian (punaisen). Kanat juoksi ja kaakatti pitkin pitskuu niin, ett höyhenet pöllys. Pääsin ovesta just ineen, kun kuulu pukin sorkkien kopina portaissa Systeri tuli hätiin ja nauro ihan kuollakseen. ”Mikä sille vuohelle nyt tuli? Ei se ennen oo tollasta tehny.” Koira louskutti pukille, joka vaan skuffas sitä sarvellaan vähän kauemmas. Punainen pelargoonia multapaakkuineen makas rappusilla. Tultiin siihen tulokseen, että mun punaiset haalarit olis ollut syynä
hyökkäykseen. Minä luulen, että pukki oli snadisti mustis lampaalle. Systeri irrotti vuohen renkaasta ja sito sen kiinni omenapuuhun. Uskaltauduin takasin ulos. Menin siihen omenapuun lähelle, sopivan matkan päähän pukista. Se tsiigas mua keltaisina palavilla silmillä (niin kuin itse Saatana). Silmien iiris oli pelkkä vaakasuora viiva. Jollain kumman tavalla se pääs kiipeen kanikopin katolle, takapää edellä, koska lieka oli sen verran lyhyt, ettei se päässy sinne toisin päin.Nyt se stondas kanikopin katolla ja polki jalkaa, lieka kireellä omenapuussa. Kaniparat pakeni koppiin ineen kauhuissaan siitä metelistä. Me ollaan aina sanottu, ett mun systerin perehe on hullunkurinen perhe numero 2. Enää heillä ei oo muita kuin seefferi, se taitaa olla jo neljäs. Sekin on aika dorka, sillä on oma kylpyamme, emalinen, punanen, pihalla. Kun se haluu sinne se stondaa sen vieressä ja louskuttaa kunnes joku tulee laittaa siihen vadaa. Sit se roiskii ja on simmaavinan. Mutta se on taas ihan toinen stoori.
Rantsu
