Ollaan budjattu vaiffin kanssa Jätkäsaaressa yhdeksän kuukautta. Kokemus on ollut aika stydi, sillä koko Jätkis on yks buli bygausmesta. Alueesta pitäis tulla valmiina hima 18.000 stadilaiselle. Ja duunimestoja sanovat väsäävänsä 6.000:lle, vaikka Stadissa ammottaa nytkin tyhjänä monenlaista byroota.
Tää on mielenkiintoinen keikka nähdä; kuinka paljon arkkitehtien ja citysuunnittelijoiden fantsuista plaaneista toteutuu ja mikä jää paperille vain pelkäksi hypeksi.
Jälkimmäistä epäilen snadisti aika monen asian kohdalla. Ihan tohon meidän kämpän eteen pitäis joskus tulla ”voimaannuttava kauppakeskus”, mutta mikähän firma sellaisen mahtais bungata, kun kaikki vaan lopettelee handeleitaan? Koko Busan maamerkkiin, Bunkkeriin piti tulla vaikka mitä liikuntatiloja, mutta nyt ne on skipanneet plaaneista simmishallinkin veks kun se bungaa ihan liikaa. Simmismesta oli luvassa myös rantsuun, mutta nyt ne epäilee, että botskien peräaallot vie hiekan mukanaan sköneen. Nyt Stadin pomot säätävät kanavien kanssa. Niiden piti alun perin tehdä tohon viereen melkein snadi Venetsia, mutta kun ecut on piukalla ne miettii rakentaisiko kanavia lisää lainkaan.
***
Tällä hetkellä Jätkiksessä asuminen on joka päivä erilaista extremeä. Jos vain tsittais fönsterin edessä ja tsiigais maisemaa ei tulis aika pitkäks. Jatkuvasti kaiken näköstä masinaa, kraanaa, työmaafiudea ja kuorkkia menee edestakaisin.
Tallinnan ja Pietarin botskit vaihtuvat satamassa tiuhaan, meneehän tosta tällä hetkellä kymmenkunta paattivuoroa päivässä, parhaimmillaan yli 10.000 reissaajaa varje dag.
Lisäksi pistäytyvät isot kruiserit kesäkaudella Stadissa päiväseltään. Parhaimmillaan kolme paattia yhtaikaa ja joka paatissa muutama tuhat turdea kameroineen ja … lompsineen. Tänä kesänä suurin käynyt botski on ollut Royal Princess – suurin koskaan Stadin kaijaan kiinnittynyt. Meidän kyläpäällikkö Pajusen Jussikin kävi ekalla kerralla sen kipparia moikkaamassa ja Stadin viirin luovuttamassa.
Toinen sykähdyttävä paatti oli Queen Victoria, kuningataräiti. Tuli aamulla ja illansuussa taas lähti kruisaamaan Pietariin. Jengi veti lähdön jälkeen juhlakledjut niskaan ja meni skruudaan päivällistä. Mä mietin mitä viinejä mahtoi olla pöydässä.
***
Kauhee messu kävi viime vuonna Jätkiksen tornihotskusta, jonka norjalainen miljardööri Arthur Burchardt haluu bygata Stadiin. No ei siitä kovin korkeeta tulekaan, mutta puolitetun hotskun bygaaminen alkaa kai vuoden sisällä.
Norskihotskun viereen tulee iso kortteli kokonaan puusta. Wood City on typistynyt matkan varrella. Sitran piti tulla mukaan ja siirtää päämestansa superekologiseen puukortteliin. No lamahan tuli ja jopa varakkaan Sitrankin fyrkat alko hiipua. Ne päätti siirtyä Ruohiksessa samaan taloon Supercellin ja Jollan kanssa ja skipata sekä nykyisen epäkäytännöllisen torninsa että Jätkiksen projektin kokonaan. Mut puisia stadihausseja siihen norjalaisen hotellin viereen on nyt tulossa ja niihin myös himoja. Sitten joskus, kun ikuisuusprojekti nimeltään Jätkäsaari etenee. Tää Jätkis on kuin hidastetusta leffasta.
Pari muuta hotellia on myös suunnitelmissa. Kaupunki on halunnu uuden satamaterminaalin ja siihen uuden hotskun. Vänkän näköinen suunnitelma, kuin iso tsunami.
Mutta vielä makeempi on Art Hotel Helsinki, jonka pitäis nousta Maltan yhteisötalon eteen, parin sadan metrin päähän tän stoorin skrivausmestasta. Osa sen huoneista olis jonkun suomalaisen taiteilijan suunnittelemia. Maailmalla nää on tosi suosittuja sekä goisaamismestoina että muuten vaan nähtävyyksinä.
Mä en tykännyt itte siitä 32-kerroksisesta tornihotskusta. En korkeuden takia, vaan liikenteen. Mä pelkään, että Jätkis vielä tukehtuu autoihin. En mä ole vihreä, on meillä fiude parkkihallissa. Mut kätsyintä täältä on körata sporalla, pistää klabbia toisen eteen ja mennä Ruohiksen metroon, tai napata tsyge alle ja hurauttaa Baanaa pitkin suoraan centrumiin. Mut mökille menoa varten on pakko olla kaara.
***
Busassa on jo nyt muutamia maininnan arvoisia mestoja. Verkkokauppa.com tietty on kaikkien tuntema. Jengi käy tsöpaamassa tietsikoita, telkkareita ja kaikkee sähkökamaa ja Verkkokaupan pörssikurssi nousee.
Sen alakerrassa on aina auki oleva posti. Voit stikatata breivin tai paketin menemään minne vaan maailmassa ja mihin aikaan vuorokaudesta vaan. Lähellä Verkkistä on kiva mesta, Alejandra. Se on nuoren virolaisen naisyrittäjän Ûlle Muhosen mesta, jossa voit ottaa tsufet samalla kun sun fleda stailataan kondikseen ja lopuks nappaat ruusut messiin. Tsöpasin just ys päivä sellasia Ûllelta vain kympillä, ku vaiffilla oli synttäripäivä.
***
Mä oon kutsunut Jätkäsaaressa budjaamista giganttiseksi ihmiskokeeksi elävillä stadilaisilla. Miten tätä jatkuvaa bygaamista ja duunin ääntä kestää? Meidän kämpän ikkunoista avautuu buli ja kälynen asvalttikenttä stebukasoineen. Se oli aikoinaan 2009 mediahuomion keskipisteenä, kun Madonna piti siinä avomaan konsertin 90.000 fanille. Nyt siinä blosaa merituuli ja kaikki pölyt lentää öögaan. Sorarekat paahtaa edestakaisin.
Onneks meidän kämpän takapuoli on kondiksessa. Siellä on tosi kliffan näköinen korttelipiha yhdessä Hekan naapuritalon kanssa. Arkkitehtuuri on sen verran poikkeavan näköistä, että siellä käy jatkuvasti paljon jengiä ihmettelemässä ja fotaamassa.
Mutta välillä täällä asuminen ottaa hermon päälle ja silloin meikäläinen nappaa tsygen ja polkee joko Laruun, Kaivariin, tai Hietsuun. Ruohiksen kanavasta pääsee myös botskilla Pihlikseen kesällä potkimaan hanhenpaskaa ja pelkäämään punkkeja. Ja jos iskee kulttuurinälkä, voi dallata parin sadan metrin päähän Kaapeliin tsiigaan taidetta tai vaikka sirkusta. Jos hyvin käy, voi törmätä vaikka taiteilija Rafael Wardiin. Onneks on paljon mahiksia. Sen takia Jätkiksessä viihtyy.
Olli Havu
Skrivaaja on stadilainen toimittaja, jonka liika kirjakieli on pahasti pilannut.