Hietsikassa maailma oli paljo bulimpi kun Krunikan aikoina. Pitsku oli vaihtunu kortteleiks. Vähä vanhempana kun olin saanu pikkusysterin ja piti tsiikaa sen perään, mutsi varotteli, et ei saa mennä stadiin. Se tarkotti keskustaa.
Yhessä vaiheessa mentiin salaa ajeleen Kaivopihan rullaportaita. Vitsi ku se oli systeristä kliffaa. Rullaportaat ylös ja rappuset alas, toistamiseen. Toinen juttu mitä joskus duunattiin oli kun mutsi keitti korppuja ja ne pistettiin voipaperiin ja jenkkikassiin. Pakkasella sit roudattiin niitä satama-altaalle sorsien safkaks. Hietsikan satama-altaalla broidin kanssa joskus kesäsin metskattiin fisuja. Pöllittiin mutsin pullataikinaa syötiks. Sit roudattiin niit fisuja himaan, mut mutsi ei koskaan huolinu niitä. Jälkeenpäin selkis miksei.
Myöhemmin Tallinnassa matkalla keskustasta Piritaan on jossain kohtaa Mustamäeltä tuleva avoviemäri. Sitä döfistä haistellessa tulee Hietsikan satama-allas mieleen. Oiskohan Salvea olemassakaan jos se allas olis samanlainen kun silloin ennen ?
Dallaaminen kartsoilla oli turvallista, fiudeja oli tosi snadisti. Yhen kerran muistan kun kartsat oli tyhjinä jengistä ja fiudeista. Jälkeenpäin selkis et oli vuosi 1961 ja noottikriisi. Jengi halus olla fiudoineen turvassa. Abrahaminkadun ja Lönkan kulmaan oli osunu pommi sekä talvisodan että jatkosodan aikana. Mutsi ja faija oli vakavia ja hiljasia, kelas varmaan mennyttä sotaa.
Oon tsiigannu kahdesta eri bökkeristä fotoja joissa on eri byget kartsan toisella puolella. Vanhemmassa fotossa on Engelin lasaretin sivurakennus raunioina ja toisessa tää nykyinen pytinki. Nykysen Teknillisen opiston kivijalassa on vieläkin näkyvissä pommituksen jälkiä. Se täti, joka roudas niitä lasitölkkejä Kauppatorille budjas Abrahaminkadulla.
Harva tsennaa et Engel oli aikoinaan ritannu torin laitaan lasaretin päärakennuksen ja sen molemmille puolille siipirakennukset. Päärakennus ja Hietalahdenkadun puoleinen siipi ovat jäljellä. Lasaretista tuli mieleeni, et mitähän niille Hietalahdenkadun puurakennuksille kuuluu tätä nykyä. Vieläks ne meinaa hotlaa siihen ? Aina kun astuin porttikongista ulos kartsalle näin ne byget ekana. Lasaretin eteen torin laidalle bygattiin sit viime vuosisadan alkupuolella Hietsikan halli ja Engelin luomusta ei sit enää hiffannu niinku Engel oli meinannu. Halli oli sen ajan supermarket, sieltä sai kaikkea. Tuotevalikoima oli totta kai lama-ajan valikoima. Sen aikaisen laman ei nykyisen.
Noista lähimestoista pitää mainita bastu Lönkalla. Faijan kanssa käytiin ja kaikki tsennas kaikki. Ois kliffa tietää millä kohtaa se bastu on joskus ollu. Lönkalla Hietalahdenkadulta skönelle päin.
Syksyllä oli tapaus kun sillit tulivat. Broidin kanssa oltiin kyttäämässä muitten kersojen kanssa kun sillibotskit tulivat. Mestan nimi oli Sillilaituri, yllätys yllätys. Sillit oli puutynnyreissä. Joskus tynnyri bragas laiturille ja ei ku noukkimaan sillejä. Ois ollu kliffa nähdä itteni skidinä, joka skippaa minkä klabeista ehtii yks silli molemmissa handuissa himaan. Tumput oli silliliemessä, mut ei mutsi huutanu vaikka pesuaine oli kallista.
Pentti Laine