Mun syynimesta oli Stadikalla 1962. Joku ihme naisleguri lysnas mun herttaa ja kysy oot sä ok. Sit oli vähän dorkaa, ku tartti vetää byysat klabbeihin, et tää daami sai tsiigaa, et mulla ois skrebbat, siks kait, et mä oon varmalla kundi.
Sit parin uffarin eteen, ku niitten tartti tsennaa, et mihin tää kundi kaihos päästä palveleen. Sit ne vaklas, kait tän meitsin sukunimen takii, et onks sun faijas majuri ja vakkarina ruodiksessa. No, mä dorkasti runoilin, ku mä funtsin, et ne niinku tarkotti mun faijaa, et se oli kasakka, ku se oli kornetti. Ne kait tykkäs snadisti dooliig, ku niitten mielestä tää mesta, ei ollu mikään vetin Lintsin Piikokki. Mun faijan broidi, oli kyl majuri.
Sit helmikuussa Suokkiin. Siitä yhteysbotski Porkkalan meggessä Isosaareen. No, se oli niin frysis talvi, et jouduttiin dallaan kilsan verran jäällä, ku tää botski jäi poseen jäihin, ennen kasarmii. Sillä botskiredulla, mä treffasin yhen tutun kafrun, Katron Haran, Tölikästä. Sillai sit heti, joteski tuli kliffempi fiilis. Staijattiin samassa tuvassa, kunnes Hara ponkas Aukkiin. Tää Hara muuten oli hyvä kundi futaan. Skulas Finpassa.
Sit ku tää Hara, joka oli yleensä tottunu braisaan viihteellä aamuyöhön ja sit vetää tota zetaa puoleen päivään, niin ekoina aamuina, ku päivystäjä karju kuudelta herätystä patterissa, niin tää, vielä koomassa staijaava kundi, nojas sen bunkkaan ja tsiigas anelevasti meitsii, ku joku vetin söde buudeli ja vaan vaikersi, et Jaska hei, eihän tää oo totta. Eihän.
Meidän tuvassa budjas kyl, ihan nastaa jengii. Kuus seitsemän kundii Stadista, mm. toi Vesku Loiri ja tää Pena, josta jo pari vekkaa sitte skrivasinki. Snadisti hämyy, mut me hokattiin sit kyl myöhemmin, et tää meitsin tuvan kiintiö leidiboi, oliki sit finaalissa, tän jengin kovin kundi.
Mun elopaino brakas ainaski pari kiloo, muutaman ekan vekan aikana. Ku oltiin skruudaamassa, niin mua vastapäätä tsittas yks outo kundi, habitus ku Jukolan Jussilla. Födannukki varmalla jossain Impivaarassa. Sen öögat oli rähmässä ja suupielissä vaahtoo, ku se ei varmalla tvetannu kertaakaan sen feissii, inttiin tulon jälkeen. Ja sit, ku se skruudas, niin joka safkan, tää kundi lappas ineen lusikalla. Ja oliks sit kliffa tsiigaa, ku sen klyyvarista vaklas joku vihree masi, jota se hinas sit aina eestaas, ihan nonarina.
Jaakko Koroma