Horjuin taas yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsan aamuborkalle, treffaa gamloi frendei. Siäl tsittas Viki-Vinni, gamla karjalaisäijä. ”Mitäs Ollipulli!” Stikkas Vinni. ”No mitäs tässä!” Kuittasin Vinnille. ”Istuha persuksilles, ettei ilma pillaannu!” Stikkas vuorostaa Viki.
Mä slumppasin tsufen ja lihiksen ja traisasin hanurin pallille. ”No, onks skurbelo kekannu mitää legendaarist viime aikoina?” Utelin Äijältä. ”Ei mittää mist pääsis uutissii.” Heitti Viki karjalal, eikä se muuta sproogist haldaakaa. ”Hittolaine ku minnuu jurppasee tää ikärasismi!” Alotti Viki heti yläkoukulla. ”No mistäs nyt blosaa?” Mä esitin tietämätöntä. ”No ku nää Helssingin kermaperssiipolliitikot halluu nostaa eläkeikkää, vaikkei töitä piisaa nuoremmilkaa. Niie päätökset ei oo kotosin täst arkitoellisuuvest.” Mä tsiigasin stäränä tsufemukii joka heilu edestakasin Vikin handussa. Viki ei ehtiny dokaa mokkaa ollenkaa, ku juttu jatku. ”Mie en ponjaa sitäkää, ku herrat halluu et karvahattukansa ajelis enemmän julkisil välineil. Kuitenkaa palvelui ei parenneta ja lippuloi ei halvenneta! Ainaskii eläkeläisil pitäs matkustamine olla ilmasta.”
Mä nielasin lihisbiitin ja traisasin borkkaa perään ja päätin loiventaa Vikin närästystä. ”Stadis on kuiteski aika snygisti handlattu noi fillarispoorit. Mäkin sleppaan aika usein fillaril pitkin iisteri-Stadii.” Viki tsiigas mua ku lasiööga hillosilmämunkkii. ”Voi hittolaine! Ku oiskii viel siin kunnos jot polkuril vois ajjaa. Mut eihä tään ikäne äijänkäppänä ennää pysy pystys, ko huimajaa jo kävelleskii.” Tilitti Viki.
”Onks sust fittii ku on tullu gamlaks?” Hivasin snadisti snärkkinä froogaa. ”No enhä mie ihan ikäloppu oo. Hitostaks sen tietää vaik kui pitkää täs viel köpöttellee. Arvosen Arskakkii ol kuollessaa 111 vuuven ikäne.” Pajatti Vinni. ”Nii, ja eiks se boltsin gamloin gimuli ollu se fransmanni mademoiselle Calment, joka tuumas 122-vuotishaastattelussa tv:ssä, ku toimittajakloppi ihmetteli skremman rypytönt lärvii et: ”minulla on vain yksi ryppy ja minä istun sen päällä!” Vinni alko griinaa omituisel hytkystaililla. ”Joo, mie muistan ku se tul kympin uustiste kevennyksenä. Häähä sano jot Jumala ol unohtant hänet tän maan päälle, ko kaik sukulaiset olliit jo taivaan pijoissa.” Tiesi Vinni ja jatko aiheesta. ”Onha se erilaist, niin ko tää kepin kans kävellä köpittäminenkii. Nykyää tarvii ottaa pääkopal selkii suunta, heittää roppa menemää ja sit pistää töppöst ropan alle sen ku kerkijää. Muutha ne sannoo sitä kävelyks, mut mie sanon sitä etenemiseks lyhyin syöksyin, niin ko joskus Karjalan kannaksel, ku tul oikee kiiruut oltavat!”
Nykyää tarvii ottaa pääkopal selkii suunta, heittää roppa menemää ja sit pistää töppöst ropan alle sen ku kerkijää.
Mä komppasin snadisti Vinnin huumorii. ”Tiesitsä muuten, et ku Ylpön Arska täytti satavuotta, ni se teetti ittellee uuden sprigin kaksil byysil” Vinni hytky taas ku kumibolu. ”Nii, ja olha sil Ylpöl satavuotiaitte maaliman ennätys leuvanveos.” Mä riiputin snadisti alaleukaa. ”Älä, tota mä en tiänny.” Viki pääs vauhtii. ”Joo, kassoha sie, hää ku vet yheksä leukaa, mut kymmenes hylättii, ko se ol myötätuuli tulos. Sen mie vaa sanon, jot positiivisel pään asennol voip ellää vaik satavuotiaaks, usot sie?!” Mä griinasin vuorostani. ”No, usohan mie!”
Viki jäi tsittaa kojuun ja tsuumailee nuorii gimuleit, ku mä lähdin horjuu kohti tuubin konesteegoi Vuokkiin. Näil sitä taas mennää funtsailee
OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi.
Stoori on julkaistu aika stärästi vuosi sitten Puolikaupunkia lehden slangipalstallani.