Minulta on usein kysytty tässä vuosien varrella mistä ja milloin kahvittelu kavereiden kautta alkoi? Niin, silläkin on jo historiansa. Vuoden 2008, ihan loppupuolella olin jäänyt eläkkeelle kuntonyrkkeilyhommistani ja tavannut kahvikupposen äärellä pari kaveriani, nyt jo poismenneen JONE KRIGSHOLMIN sekä MARKKU POUTASEN. Ehdotin kundeille, että aletaan kerran viikossa tapaamaan kahvikupposen äärellä.
Niinpä aloitimme 2.1.2009 Cafe Esplanadilla viikoittaisen kahvittelun – me kolme. Siitä se alkoi sitten pikkuhiljaa kasvamaan, tuli kavereita Rock and Rollista ja viihde elämän parista, boxing- ja urheilukavereita, kavereita niin koulusta kuin samoilta lapsuuden ajan kulmilta 50-60 luvulta. Kavereita, joita olin tavannut jonkun työn kautta elämäni aikana.
Kaverit toivat kavereitaan ja sain näin tutustua myös uusiin kavereihin, mikä oli varsin hienoa. Nyt yli kuuden vuoden kahvittelun jälkeen voin sanoa tämän olleen jonkinlainen elämän henkinen AARREARKKU.
Aarrearkku jonka kannen kun avaa, niin sieltä löytyy tuhansia ja tuhansia tarinoita elämästä. Se pursuaa edelleenkin myös tulevaisuutta, vaikka me YLÄ-ASTEEN pojat olemme jo lähes jokainen ylittäneet sen elämän, jolloin suunniteltiin ja taisteltiin tulevaisuudesta tässä elämässä. Silti jokainen maanantai tai se viikottainen kahvittelupäivä, mikä kulloisenakin aikana on meneillään pursuaa iloa, ystävyyttä ja uskoa hauskoihin päiviin tulevina vuosinakin.
Meitä on muutaman kaverin laskujen mukaan jo yli 140 kaveria. Mitä erilaisimmista ammateista ja elämästä. Kahvittelemme siis viikoittain Espan Kappelissa, ilman mitään velvollisuutta ilmoittautua etukäteen, tulet jos siltä tuntuu sinä päivänä.
Koitan muistuttaa kuitenkin KAHVITTELUPÄIVISTÄ jengiä, niin facebookissa kuin sähköpostissa mahdollisuuksien mukaan. Jokainen voi tuoda kavereitaan tutustumaan kavereihinsa. Tapaamaan uusia tuttavuuksia, joista sitten saattaa löytyä ystäviä joiden kanssa harrastukset tai mieltymykset urheiluun, musiikkiin tai johonkin muuhun yhtyvät ja löytävät toisensa.
Näin on käynyt aika useallekin kaverille. Itse asiassa tämä mun kahvittelujuttu on hyvin simppelijuttu. Ei vaadi mitään muuta kuin omaa halua lähteä liikkeelle ja tulla mukaan kahvittelemaan. Kaikki ovat tervetulleita arvoon ja säätyyn katsomatta. Jokainen viikon kahvittelutilaisuus on kuitenkin omalla tavalla originelli. KUKA tahansa saattaa tulla paikalle kahvittelemaan ja moikkaamaan, niin kuin tänäänkin ”untuvikkona” tuli paikalle verkkolehti SLÄMYN KARI KEMPPINEN ja meillä riitti tarinaa. Hienoa yksi kaveri lisää, elämän henkiseen AARREARKKUUN!
Harri Piitulainen




