Kaikki Tölikän kundit on futaajii, ainaski kundit, jotka budjas Väiskin kentsun höörnillä. Oltiin sillai snadisti alle 30-kymppisii, ku kundien kera, bygattiin futisjenggi, Väinämöisen Pallo 67. Meitsillä ja frendeillä oli aika buliki futistausta eri jengeissä. Moni kafruista oli skulannu Pallo Pojissa, HJK:ssa tai IFK:ssa. Sudet oli kans Väiskin jenggejä. Mä olin PP:n kundeja. Ja joteski metsistä sit duunattiin VP:n byyrari.
Väiskin Pallo oli jengi, jonka motto oli: lahjattomat treenaa. No, tää juitsu skulas niin kauan, ku matseja alasarjoissa skulattiin timman. Sit ku kletrattiin ylemmäs ja matsit puoltoista timmasiks, starttas kondiski snadisti joillain kundeilla brakaan. Oltin siihen asti kingejä.
Meni pari vuotta, et finnattiin joka matsi. Starttas jo skulaaminen mennä diivailuks. Sit, eka matsi ku hävittiin. Oli vetin hiljasta pukuskopessa. Kundit veti mörkkinä kledjuu ylle. Minnaan ikuisesti sen kesis illan Väiskillä. Fanit ei tullu gratuleeraan. Kentsun tsiigaajat häippäs hämillään himaan. Funtsikaa nyt, joku piirisarjan matsi ja fiilis ku maailman loppu. Niin, mahdoton oli sittenki tapahtunu. Tää oli se moument. Tää yks, vetin tappio ja Väiskin Pallo oli raiskattu.
Mä olin snadisti kuuma veskari. Minnaan yhenki matsin Väiskillä, ku olin taas aukonu päätä dumarille ja se oli jo pariki kertaa kaveerannu, et pönttö poseen byyrari. No, sit ku meitsi vaan vikisi vieläki, jotain skeidaa, niin se dumari vislas matsin seis. Veti keltasta lappuu esiin ja vaati nimee. No meitsi vaan, et Tauno Palo. Se dumari taiski ehtii jo skrivaa, et Tauno, ku se sit kääntyki tsiigaan uudestaan mua, fitti smaili sen pärstässä ja nykäski punasen lapanderin fikasta. Sit tää dumari vaan totes iisisti, et eiks siellä Kansallisessa starttaiski jo noi treenit ja et sun varmalla kantsuiski häippästä sinne. Jos vaikka toi Ansa Ikonenki, sua siellä jo venttais. Se oli mun eka ja vika ulosajo.
Ensteks alkuun mä sain vaiffin himassa vakuutettuu, ku meitsi skäfästi flöittas ja väänsi grimmii ja topeliusta, et byyrari on koko jengin spiritti ja että matsi joko finnataan tai hävitään, molarin menttaalin meggessä. Joten, et ainaski kaheksan timmaa ennen matsii, pitää himassa olla taivaallisen auvvonen fiilis. Ja byyrari tarttee päästä leediks, kaikista himaduuneista, niinku pölkkärijuitsusta ja mattojen pitskulle roudaamisesta. No se flöitti oli kyl delannu jo ennen ku se ees oli födannu.
No, sit kaikki kliffa delaa aikanaan, niin tää futisriehaki. Mut, se onki sit toinen juttu, sano Kiplinki.
Se oli kait jotain loppukesän matseja, ku staijas puoliajan breikki ja tsitattiin pukukopissa. Mä satuin tsiigaan Maksii, ku se tsögas jotain sen veskasta. No, sit hiffasin, et se oli joku flinda, josta se nappas pikaset knubbit. Se oli mulle se moument, ku bonjasin, et jotain bulii meitsin elossa delas. Mä tsennasin, et Väiskin Pallo -67 oli finaalissa. Ei futisfinaalissa vaan sen elonkaaren finaalissa.
Silloin heti mä kans funtsin, et yhessä matsissa, ku vastapuoli oli antamassa korkkii, ni dumari kysäs multa, skäfästi nolona, et onks toi teidän vensteri pakki, meinas Maksii, fyllassa. Hetihän mä kaveerasin, et ei saletisti, et se kundihan on absolutisti. No meikä tietty flöittas, eihän meistä ykskään ollu. Siihen dumari vaan, et no, ei kai se dokaa paljo, mut absolutistiks, kyllä aika bulisti.
Maksi muuten siirty, vuos tai pari sitte, skulaan yläkerran vihreemmille kentsuille.
Jaakko Koroma