Jengihän on varmalla hiffannu, et tota pätikkää ei kantsu duunaa staijaan pankkiin. Ton fyrkan tuottohan on miikkaa.
Tää stoori, jota meitsi nyt treenaa skrivaa, starttas siitä, ku roudasin mun snadin punasen spaarausnasun pankkigimmalle räknattavaks. Tää saldo oli sit jotain muutama kypä. Utelin friidulta, et paljo tulee tuottoo jos vaikka ryhtyis Sorokseks ja sijoittais nää dinarit jollekki tuottotilille.
Foto: Kimmo Taskinen/HS
Tää kiltsi tsiigas meitsii ja joteski hiffasin skäfää säälii sen öögissa. Sit se kehotti, et dallaa tohon viereiseen akvaarioon ton söden frouvan tykö. No sit bonjasin, et tää täti oliki joku sijotusguru. Se sit iisinä uteli meitsin tota pääomaa, jolla lähettäis riehuun sijoitusmarkkinoille.
No, sit ku se snaijas mun potentiaalin asiakkaana. Sen into ei kyl enää stendannu sen kummemmin flygaan. Se vaan anto vinkkii, et sillä ois muutaki duunii, ku pamlaa mierolaisten kera ja et treenaa noita maahandeleita, ne ku tsöraa tota kultaa ja myrhamii. Ton se kyl kaveeras ihan ttuilu mielessä.
No snadisti tää idis jäi meitsin softaan kyl kyteen. Toi maanarvon lyftaus vois sittenki olla meitsin juitsu. Skulasin yhelle meidän landen oivalle rekkamiehelle, Yleniuksen Ripalle.
Tää kundi heti bonjas meitsin liikeidiksen ja lupas roudaa spiidillä viis kuutioo maata sen kuorskilla. No sit ku funtsittiin Ripan kera, et mihkä tää alkupääoma kipattais niin päätettiin, et tietty mahollisimman lähelle meidän tontin rantsuu, ku seki jo vois heti lyftaa tän maan arvoo.
Jaakko Koroma