Meidän haussissa, Sammongartsa kasissa, oli klitsussa pesutupa. Mutsi tvettas pyykit siellä ainaski kolme kertaa vuodessa. Sit, ku kävi mutsii siellä helssaamassa niin sai huudelle, et missä se staijas, ku koko mesta oli täynnä höyryy. Kai siks, ku mutsi keitti valkopyykkii lipeessä.
Sit, ku nää pyykit oli snadisti lionnu ja väännetty vodat veke, mude viikkas ne buliin koriin ja aneli mua jelppiin, ku ne roudattiin vinaan kuivuun. Tää meidä haussin vinahan oli 8. kerroksessa. Tää kuivatusmesta oli kanahäkkiverkolla rajattu pritsi. Ekaks mutsi viikkas sieltä muiden pyykit veke jos ne oli jääny staijaan sinne. Sai kuivattaa kait vaan yhen yön.
Sit mutsi alko jaagaan noi pulut veke, ku nää stadinfogelit tykkäs, et se oli niinku niiden lakka. Välillä sai snadisti väistellä, ku nää tiput alko flygaa kohti ku japsien kamikazet. Sit mutsi duunas poseen kaikki luukut, et nää häiriköt sais sillai staijaan veke ja ettei niiden skeidat pilais mutsin pyykkurakkaa.
No, sit taas roudattiin nää lakanat ja pyyhkeet sieltä vinasta veke. Mentiin naapurihösen klitsuun missä kolisi mankeli. Tää mankeli oli, ainaski pikkukundista, yks inssitalentin triumffii. Buli fedulodju täynnä stebareita. Stydit fedurullat, jotka tän stenuarkkun painosta valssas pyykit sileeks. Jengi saletisti kyl varmalla snaijaa, et stikkas skäfästi studista, ku aina välillä tartti stoppaa tää arkku, et sai uudet tyynyliinat ja lakanat ineen. Sit nää silolakanat ja pyyhkeet himaan ja skopeen.
Ku nyt myöhemmin funtsin, en kyllä hiffannu ikuna mun faijan kokkaavan safkaa, tvettaavan fönareita, keittävän tsufee, jeesanneen pyykkituvassa, enkä pitskulla tamppaamassa mattoja. Tais olla ainaski meillä, jotain fitin kulttuurijuitsuja. Ihailen vieläki ihan intona 40-50-luvun mutseja. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma
