Kaikki Tölikän kundit on futaajii, ainaski kundit, jotka budjas Väiskin kentsun höörnillä. Oltiin sillai snadisti alle 30-kymppisii, ku kundien kera, bygattiin futisjenggi, Väinämöisen Pallo 67. Meitsillä ja frendeillä oli aika buliki futistausta eri jengeissä.
Moni kafruista oli skulannu Pallo Pojissa, HJK:ssa tai IFK:ssa. Sudet oli kans Väiskin jenggejä. Mä olin PP:n kundeja. Ja joteski meitsistä sit duunattiin VP:n byyrari. Kai sikski ku mulla oli tota felkkistaustaa, Hietsun rantsun skloddien puolelta.
Mä olin snadisti kuuma veskari. Minnaan yhenki matsin Väiskillä, ku olin taas aukonu päätä dumarille ja se oli jo pariki kertaa kaveerannu, et pönttö poseen byyrari. No, sit ku meitsi vaan vikisi vieläki, jotain skeidaa, niin se dumari vislas matsin seis. Veti keltasta lappuu esiin ja vaati nimee. No meitsi vaan lykkäs et Tauno Palo. Se dumari taiski ehtii jo skrivaa et Tauno, ku se sit kääntyki tsiigaan uudestaan mua, fitti smaili sen pärstässä ja nykäski punasen lapanderin fikasta.
Sit tää dumari vaan totes iisisti, et eiks siellä Kansallisessa starttaiski jo noi treenit ja et sun varmalla kantsuiski häippästä sinne. Jos vaikka toi Ansa Ikonenki, sua siellä jo venttais. Se oli mun eka ja vika ulosajo.
Ensteks alkuun mä sain vaiffin himassa vakuutettuu, ku meitsi skäfästi flöittas ja väänsi grimmii ja topeliusta, et byyrari on koko jengin spiritti ja hertta ja että matsit joko finnataan tai hävitään, molarin menttaalin meggessä. Joten, et ainaski kaheksan timmaa ennen matsii, pitää himassa olla taivaallisen auvoinen fiilis. Ja byyrarin tarttee päästä leediks, kaikista himaduuneista, niinku pölkkärijuitsusta ja mattojen pitskulle roudaamisesta. No se flöitti oli kyl delannu jo ennen ku se ees oli födannu.
No, sit kaikki kliffa aina delaa aikanaan, niin tää futisriehaki. Mut niinku Outsaiderin Pekka Lipposen, ärjyvän karhun ritarikunnan rinssieverstin, seikkailuissa: ”Jatkuu huomenna”.
Jaakko Koroma
