Maistuisko tällanen stoori, yhdestä helvetin kuumasta kesästä?
Kesä 1992. Pätkä Merimirrin lokikirjasta
Heinäkuun 13 oli helteinen, Merimirri venttas jo skönelle lähtöö, siell rantsuss oli heti aamusta 24 C:n helle. Sitä oli jatkunu toukokuust asti muutamaa galsaa yötä lukuunottamatta. Helle vaivas naapurimaitakin, Sveduiss oli vilja kuivunu, samanlaista katoo ei siell oltu nähty tällä vuosisadall. Gotlannissa ja Skånessa on ollu valtavii skutsieldiksii, Virossa ja Latviassa samoin. Latviassa oli 30 erillistä skutsii liekeissä, pyysivät asiantuntija-apuu Suomesta, Sveduista ja Fransmanneilta , niiden sammuttamiseks. Eldikset uhks jo ydinasevarastojakin!
Hellettä, paarmoi ja metsäpalon katkuu oli ilmassa ja suulis savun punertama, korkealla päitten yläpuolella. Öögat kirveli, ei ollu blosista pyyhkimää veks smogee, kun lähdettiin kohti Furuskäriä. Ja sitt ku taiottuu! Ilma muuttu ja alko rengnaa. Sitä kesti just ja just 5 minsaa. Taivas oli nyt savun ja pilviverhon peitossa, skiglattiin Hangon ohi, läntisen ylitettyämme rantauduttiin Krokön rantsuun. Siell oli botski botskin vieressä. Löyty kuiteski mesta, johon ankkuroitiin. Enstöiks alettiin skruudaa kyyhkyspaistii, joka oli duunattu valmiiks himassa. Radiosta tuli kaihoo kotimaist tangoo. Elämä oli laiffii! Nykästä siteeratakseni.
Seuraavana päivänä vederi oli muuttunut epävakaisemmaks. Luvass oli rengnistä ja blosista. Lähdettiin Rosalaan safkaostoksille. Handelista läks meggeen parit lihavat savukampelat, saaristolaisleipä, botlareita, tomaattii ja kylmäkalleja valkkarin viilentäjäks. Merisää lupas ukkosta. Sandön vieress oli yks houkutteleva satamamesta, jonne ankkuroitiin skruudammaan. Uudet botlarit kypsy, tillin maustamassa vedessä ja pian skruudattiin makeeta saaristolaisbrekuu, voilla ja uusilla perunoilla, sekä saaren ruohosipulilla kruunatut ihanat savukampelat. Päivä hämärtyi iltaan. Kun oltiin tsimmattu, käytiin tsiigaamassa saaren rantastenuja, jos niist hittais jonku himaan vietäväks.
Siin saaress oli snadi hiekkapohjanen poukama, me tsitattiin Rantsin kanss kaltsilla ja tsiigattiin, ku yks sbuli lahna tsimmas siihen matalikolle, sbulin stebun viereen. Se tais tulla siihen goisaamaan tai jotain, mä funtsasin ett, senhän saa tosta ihan iisisti handuilla kii, ku kahlaa tohon matalikkoon.
Rantsi tsiigas kallioll, ku muija lähti fisustaa. Pääsin ihan viereen, vaan ku mä pistin handut sköeen niin fisu siirty parkyt senttii kauemmaks, tätä me pelii me skulattiin lahnan kanssa, kunnes mä totesin, ett nyt riitti, voihan sitä braijaa muuta kliffempaa..
Jossain jyrähteli jo ukkonen, kun painuimme goisimaan. Goisattiinki pitkään 9.30 lähdettiin taas jatkaan matkaa.
Sillä redulla skrivasin tän ukkosrunon.
Salamointia
Välähtää.
jyrähtää,
maa tärähtää.
Se on nyt täällä
ukkonen on päällä.
ja vettä tulee kaatamalla.
Me kaksi peiton alla.
Tällanen stoori tällä kertaa. Rantsu
