Pääministeri Juha Sipilän 17.1.2017 asettaman eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän tavoitteena oli luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa sekä omalta osaltaan luoda yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea. Työelämän etujärjestöjä, valtionhallintoa ja kuntaliittoa sekä erilaisia asiantuntijoita edustanut työryhmä on puhunut Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportissa (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2018).
On merkillistä, ettei eriarvoisuustyöryhmä ei tunnusta selkokielisesti eriarvoisuuden johtuvan Suomessa ihmisten jakautumisesta yhteiskuntaluokkiin ja heidän erilaisesta asemastaan yhteiskunnassa sekä maan eliitin harjoittamasta talous- ja sosiaalipolitiikasta. Minusta työryhmän kiertoilmaisu tälle tosiasialle – ”suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuus aiheutuu ihmisten ja ryhmien kohtaamien myönteisten siirtymien epätasaisesta jakautumisesta” – on tosiasioita peittelevää ja kaunistelevaa kuutamosonaattia.
Työryhmän raportissa eriarvoisuudella viitataan ihmisten pärjäämiseen yhteiskunnassa, ihmisten kykyyn käyttää julkisen vallan ja elinkeinoelämän luomia mahdollisuuksia sekä henkiseen autonomiaan ja riittävässä määrin toteutumatta jääneeseen fyysiseen terveyteen. Toisin sanoen työryhmän mielestä eriarvoisuus on ensisijaisesti kustakin ihmisestä itsestään johtuvaa. Yhteiskunnalliset tekijät ovat toissijaisia eikä niitä täydy näin ollen muuttaa. Ihmisen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tiedollinen toimintakyky ovat siis vain sisäsyntyisiä!
KOLME ERILAISTA HYVINVOINTIVALTIOTA
Mielestäni Suomessa toimii limittäin kolme erilaista hyvinvointivaltiota – vaurauden, siedettävyyden ja niukkuuden hyvinvointivaltiot. Niukkuuden hyvinvointivaltio on Suomen vähäosaisten ja pienituloisten ihmisten hyvinvointivaltio. Nämä koostuvat matalapalkka-aloilla työskentelevistä ihmisistä, opiskelijoista, maahanmuuttajista, pitkäaikaistyöttömistä, vammaisista, vajaakuntoisista, yhteiskunnasta syrjäytyneistä ja kansaneläkkeen perusosaa saavista vanhuksista. Heille on ominaista, että heidän toimeentulonsa jää EU:n köyhyysrajan alle tai on niukasti sen yli. He asuvat yleensä kaupungin vuokra-asunnoissa, mielenterveyskuntoutujien tukiasunnoissa, palvelutaloissa, asuntoloissa tai ovat vailla vakinaista asuntoa. Terveyskeskukset huolehtivat heidän terveydestään, jos heillä on varaa maksaa poliklinikkamaksu. Heidän ravintonsa koostuu halvimmista elintarvikkeista, leipäjonon ruoka-avusta ja keräilytaloudesta. He joutuvat usein yhteiskunnallisten ongelmien syntipukeiksi. Säästöpolitiikka kohdistuu heihin rankimmin, koska valtaosa heistä on puolustuskyvyttömiä. Heidän olemassaolonsa ja suurempi kuolleisuutensa on seurausta huonosti hoidetusta yhteiskuntapolitiikasta. Ovatko he yksin syyllisiä omaan asemaansa ja kohtaloonsa?
HYVÄOSAISUUSHÖMPÖTYS
Työryhmän mukaan suomalainen eriarvoisuus aiheutuu enemmänkin hyväosaisuuden yleistymisestä kuin laaja-alaisesta huono-osaisuuden kasautumisesta. Minusta tämäkin väite on täyttä sontaa. Tuloerot ovat kasvaneet maassamme koko 2000-luvun ajan. Verohelpotukset ovat kohdistuneet järjestään hyväosaisille. Sosiaalidemokraatti Paavo Lipposen pääministerikaudella Suomesta poistettiin varallisuusvero. Keskustalaisen Matti Vanhasen pääministerikaudella alennettiin perintöveroa. Kokoomuslaisen Jyrki Kataisen pääministerikaudella pienennettiin yhteisöveroa. Keskustalaisen Juha Sipilän hallitusten säästöt, leikkaukset ja aktiivimalli ovat kohdistuneet perinteiseen tapaan pienituloiseen ja vähäosaiseen kansanosaan. Hallituksen sote-puuhastelu johtaa lisäksi julkisten palveluiden yksityistämiseen ja ulkoistamiseen kansainvälisten suuryhtiöiden käsiin.
Hyöty tästä kaikesta on valunut ja valuu edelleen vaurauden hyvinvointivaltioon – Suomen poliittisen ja taloudellisen eliitin hyvinvointivaltioon. He maksavat pääomatuloistaan vähän veroa ja siirtävät tulojaan veroparatiiseihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöpolitiikka ei koske koskaan heitä. Poliittinen ja taloudellinen valta yhteiskunnassa on heidän käsissään. He eivät joudu koskaan vastuuseen tekemistään talouspoliittisista päätöksistä. Euroopan unioni ajaa heidän asiaansa. Heidän lapsensa perivät sosiaalisesti heidän yhteiskunnallisen asemansa.
LÄHESTYMISKIELTOON JULISTETTU TODELLINEN ERIARVOISUUS
Työryhmä toki myöntää, että eriarvoisuudesta ovat osoituksena mm. pidentynyt toimeentulotukiasiakkuus ja köyhyys, pysyvät väestöryhmien väliset terveyserot, äänestämisessä ja poliittisessa osallistumisessa havaittavat erot, korkea työttömyys, mittava koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus, ylivelkaantuminen, kotoutumisen haasteet sekä asuinalueiden ja alueellinen eriytyminen. Työryhmä myöntää siis harjoitetun uusliberalistisen sosiaali- ja talouspolitiikan seuraukset, mutta ei kritisoi sitä tai halua kajota mitenkään suomalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta aiheuttaviin rakenteisiin.
Työryhmän mukaan julkisen vallan mahdollisuudet tukea heikommassa asemassa olevien myönteisiä siirtymiä ovat eri syistä heikentyneet. Miksi perusturva, koulutus ja työllisyys ovat heikentyneet? YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) mukaan Suomen sijoitus maailman valtioiden joukossa on pudonnut 2000-luvulla sijalta 11 sijalle 22. Hyvinvointipalvelut rahoitetaan verovaroista. Jos verovarat supistuvat, se heijastuu negatiivisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Eduskunta säätää lait, ja toimeenpanovaltaa käyttää maan hallitus. Se, jolla hallussaan yhteiskunnallinen valta, on vastuussa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden määrästä ja laadusta.
ERIARVOISUUDEN JATKUMISEN TAKAAJAT
Siedettävyyden hyvinvointivaltio on ansiotyössä toimivien palkkatyöläisten hyvinvointivaltio. He muodostavat suurimman väestönosan yhteiskunnassa. He ovat tämän keon työläisiä ja sotilaita. Osa heistä elää toivossa päästä kipuamaan vaurauden hyvinvointivaltioon. Osa heistä luisuu ajoittain tai pysyvästi niukkuuden hyvinvointivaltioon. Puolet heistä kuvittelee Euroopan unionin ajavan heidän etujaan. Heidän tärkein tehtävänsä on vaurauden hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja turvaaminen. He elävät siedettävästi. Asuntovelkojen maksaminen ja korkeat elämisen kustannukset pitävät heidät nuhteessa ja kurissa. He syövät viikonlopulla paremmin ja arkisin tarjousten suomaa kotiruokaa. Työterveydenhuolto huolehtii heidän terveydestään. He asuvat perheineen omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asunnoissa lähiöissä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöpolitiikka koskee aina myös heitä, koska he toimivat verotuksen kautta sen rahoittajina. Heidän äänensä ovat tärkeitä edustuksellisen näennäisdemokratian ja vapaan markkinatalouden uskottavuuden kannalta. Hekin ovat keskenään eriarvoisia.
Työryhmä toteaa palkkatyön olevan sekä yhteiskunnallisen järjestyksen että eriarvoisuuden vähentämisen keskeinen väline. Näin on, mikäli jokaiselle halukkaalle on tarjolla työpaikka, josta maksetaan palkkaa, jolla tulee myös toimeen. Matalapalkkatyöt, työsuhteiden osa- ja määräaikaisuus sekä palkaton työ eivät sen sijaan vähennä yhteiskunnan eriarvoistumista. Niiden runsastuminen vain lisää sitä. Pienestä palkasta kertyy vähän eläkettä. Kuinka heikkenevät sosiaalipalvelut, eläkeiän korottaminen ja nykyiset eläkejärjestelmät voivat tukea pienituloisen vanhuksen omaehtoista selviämistä arjessa, ja estää hänen jokapäiväistä köyhyyttään? Menkää katsomaan palvelutaloihin, totuus asuu siellä.
TYÖRYHMÄN EHDOTUS ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMISEKSI
”Luodaan Suomelle eriarvoisuuden vähentämispolitiikka ja sen systemaattinen seuranta. Vahvistetaan valtioneuvoston roolia eriarvoisuuden vähentämisen tavoitteiden asettamisessa, eriarvoistumiskehityksen seurannassa ja arvioinnissa hallituskausittain. Mahdollistetaan säädöstoimin eriarvoisuuden torjuminen ja ennakoiva vähentäminen tietovarantoja, keinoälyä ja käyttäytymistieteellistä osaamista hyödyntäen. Poikkihallinnollisilla, systemaattisilla toimilla ja niiden arvioinnilla ja seurannalla vaikutetaan tehokkaimmin yhteiskunnan vakautta ja myönteistä yhteiskuntakehitystä uhkaavaan eriarvoistumiseen.”
Työryhmän esittämä ratkaisu eriarvoisuuden vähentämiseksi Suomessa pyörii kuin pieru nahkahousuissa eikä löydä itselleen ulospääsyä näillä eväin. Tällä reseptillä yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei vähene eikä tasa-arvoisuus lisäänny. Suomalainen poliittinen eliitti suojelee Suomen paatunutta taloudellista eliittiä näiden siirtäessä estottomasti vaurauttaan veroparatiiseihin verottajan ulottumattomiin. Finnwatch arvioi 15.11.2016 julkaistussa selvityksessään Suomen menettäneen monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun seurauksena vuosittain 430–1400 miljoonaa euroa yhteisöverotuloja. Järjestön selvityksen mukaan kahdeksalla suomalaisella työeläkeyhtiöllä ja –laitoksella on veroparatiisien kautta sijoitettuna ainakin 37 miljardia euroa.
ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMISEKSI TARVITAAN YHTEISKUNNALLINEN MUUTOS
Eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan iso muutos kapitalistisen yhteiskunnan tuotanto- ja omistussuhteisiin sekä sen valtarakenteisiin. Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus ei kohene ilman demokratian ulottamista maan talouteen.
Minusta pääministerin itsensä asettaman työryhmän vetoaminen sepustuksessaan Suomen perustuslakiin, jonka mukaan – ”julkisen vallan (viime kädessä valtion) on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen kaikille” – on helvetinmoista hurskastelua. Nykyinen oikeistohallitus loukkaa tietoisesti näitä periaatteita alituiseen toimissaan ja päätöksissään.
Jos palkkatyöläiset eivät ryhdistäydy vihdoinkin yhdessä puolustamaan omia, työttömien, vammaisten ja vanhusten oikeuksia ja etuja, eriarvoisuus Suomessa lisääntyy vain entisestään.
Matti Laitinen
23.3.2018
