Moni vähän vanhempi stadilainen haukkoo henkeään, koska ajan riento on niin vikkelää.
Meidän Stadimme muuttuu ja sitä myös halutaan muuttaa tosi nopeasti. Helsinki kasvaa,
korkeita tornitaloja alkaa nousta ihan kantastadiin, pikaratikoiden reitit on piirretty ja
kaupunkibulevardeja suunnitellaan. Kiistelty silta Kruununvuoreen on tulossa.
Mutta talojen korkeus, tai uudet väylät ei ole ainoa juttu, jota pitää funtsia. Yhtä tärkeää on
arkkitehtuuri. Kaupunki ilman inspiroivia, mielipiteitä herättäviä ja puhuttelevia julkisia
mestoja on hukkaan heitetty tsanssi. Uudet rakennukset bygataan sadoiksi vuosiksi. Niiden
ulkonäkö muuttaa ympäristöä ja siksi niiden arkkitehtuuri on tärkeä asia, jokaisen stadilaisen
sydämen asia. Tuleeko taas tylsänharmaita laatikoita, vaaleenviileetä pohjoismaista
pelkistystä, Musatalon kaltaista tummanpuhuvaa ”vankilaestetiikkaa”, vai voisko tulla jotain
vähän raikkaampaa.
Musiikkitalo ja Kiasma eivät ole koskaan saaneet suuren kansan suosiota, koska arkkitehdit
eivät ole tavallisia ihmisiä. Ne on saneet esteettisteknisen koulutuksen ja ainakin usein ne
pyrkivät tekemään taidetta. Onnistuminen onkin sit katsojan öögassa, joskus onnaa, joskus
taas ei.
Stadin paraatimesta numero 1 on Töölönlahden alue, Eltsun ja Steissin välinen alue suoraan
eduskuntatalon edessä. Ei siitä hääppöinen tullut, kuuluu monen arkkitehtuurin ystävän
mielipide. Enimmäkseen siistejä, vaaleita, samankorkuisia laatikoita rivissä ja aukea
nurmikenttä välissä. Ei muuta. Onneksi Oodista tuli edes vähän pysäyttävämpi mesta, joka
hallitsee näkymää, vaikka ei ole korkeakaan rakennus. Siinä on kuiteskin spiritiä.
Korkeat talot, eli ns. pilvenpiirtäjät ovat hyvin harvoin arkkitehtonisesti sykähdyttäviä, koska
niiden rakennustekniikka rajoittaa esteettisiä pyrkimyksiä. Siksi eka kornitalokin
Kalasatamassa ei näytä kovin ihmeelliseltä. Pystyyn nostettu harmaa laatikko, insinöörin
luomus. Sori kaikki inssit. Keski-Pasilan korkeista torneista on nähty ekat visut ja ne on vähän
parempia.
Mutta onneksi Stadissa on nyt muutama muu kohde Oodin lisäksi, joissa harvinainen
lisäripaus rohkeutta voisi nostaa koko kaupungin visuaalista tatsia. Ne ovat HIFK:n
suunnitelma Garden Helsingin monitoimikeskuksesta Nordikselle, Kansallismuseon
laajennushanke, vakuutusyhtiö Varman kaavailema toimitalo Katajanokanlaituriin ja vanha
”Guggengeimin tontti” Palacen vieressä. Näistä kaksi viimeistä sijaitsevat näköyhteydessä
toisiinsa ja kaksi ensimmäistäkin melkein.
Totutusta kaavasta poikkeaminen ei ole iisiä. Nordiksen Garden Helsinki -suunnitelmakin on
tähän törmännyt, kun konservatiiviset perinnearkkitehdit ja Stadikan alueen vanhaa
töölöläistä kaupunkikuvaa puolustavat ovat nousseet takajaloilleen Gardenin kulman
korkeudesta. Sitä pitäis tasapäistää. Vähän ihmettelen kapeaa käsitystä siitä, että jonkun
kaupunginosan jonkun osan kokonaisilme olisi kiveen hakattu. Töölö nimittäin on
kokonaisuutena aika tasapaksun näköinen kaupunginosa, joskin siellä on yksittäisiä
rakennuksia valopilkkuna. Ja kun kääntää katseensa Nordiksesta vain 90 astetta, näkyvät
siinä aikanaan korkeat, jopa 180 –metriset Pasilan tornit, joten alueen ilme muuttuu enivei.
Mutta aika näyttää miten hankkeen käy.
Toinen mahdollisuus jännempään kaupunkikuvaan löytyy Stadikalta puolisen kilsaa etelään
Kansallismuseon muurin takaa. Sinne kaavaillaan uudisrakennusta museon laajennukseksi,
jotta nyt piilossa oleva kulttuuriperintö ei makaisi varastoissa, vaan pääsisi esiin. Laajennus
olisi tietysti modernia arkkitehtuuria ja sen pitäisi toki istua vanhan museon kanssa yhteen,
joten arkkitehdeilta kysytään nyt hyvää silmää. Mutta paikka on huippu.
Jokainen voi käydä tsekkaamassa netistä osoiteesta www.uusikansallinen.fi/kilpailityot
millaisia esityksiä on tehty. Ottakaa kantaa! Valitkaa suosikkinne!
Samanlaisia huippuhuipputärkeitä mestoja ovat Katajanokka ja Eteläranta. Vakuutusyhtiö
Varma on suunnitellut rakennuttavansa erälle suurelle pörssiyritykselle uuden toimitalon
Rahapajan rakennuksen viereen kivenheiton päähän Kauppatorista ja Pressanlinnasta.
Sitä vastapäätä sijaitsee puolestaan Stadin kuuluisin parkkipaikka, ns. Guggenheimin tontti,
johon kaupungin päättäjät päättivät olla rakentamatta kansainvälisesti tunnettua museota.
Nyt valtio kaavailee kansallisen sarjan merkittävää museota, eli arkkitehtuurimuseon ja
designmuseon yhteistä rakennusta samalle tontille. Paikka on mahtava ja yhdessä Varman
rakennushankkeen kanssa ne voivat molemmat luoda lisää henkeä sentrumiin, jossa
stadilaiset, heinähatut ja sadat tuhannet turdet tapaavat käyskennellä.
Stadissa on aineksia hyvälle jutulle, toivottavasti sitä ei mokata liialla korrektiudella. Stadi
tarvii lisää rohkeutta.
Olli Havu