Tän mä skrivasin jo ennen Slämyn syntymää Joku on jo voinu sen plugata, mutt nyt pistän sen tänne. Saa sit joku toinen skrivata maanantaisesta juleristeilystä oman stoorinsa.
On takana taas yks kliffa retki./ On jemmattu muistiin joka hetki./ – Messis oli monta, tais olla satakuus./ Näin ainakin Antsu, ilmoille huus,/ Jouluglögistä redu ihan oikeesti alko/ kun Silja Serenadin fööri aaltoja halko./Jengi katos pian sbulin botskin uumeniin:/ karaokeen, baariin kai. Tai sortui ostoksiin. Kun laivakello alko kahdeksaa näyttää,/pääs slangijengi buffettiin, magojansa täyttää./ Kupuun uppos: sillit, lohet, mädit ynnä smetanat,/savustetut simpukat ja etanat./Lämmin ruoka? Arvaat kai, paljon kiitoksia sai./ Rosollit ja lodjut, kanssa joulukinkun, paistin,/ fiiliksen jo raukeen ympärilläin aistin./ Öögat jälkkäriä vielä vahtaa,/ snadisti vois, jotain vielä magaan ahtaa!/ Pian pöydissä jo jutut luisti,/ Antsu yhden stoorin muisti./ Heitti herjan, toisen siellä, toisen täällä,/ oli jätkä mitä parhaimmalla päällä./ Meidän pöydäs alko vitsit luistaa,/ voi kun voiskin kaikki muistaa!/ Yks vitsi oli sellainen, kun kattokruunu tippu ja sängynjalka katkes./ Koko kööri sgriinaamaan taas ratkes!/ Huonon vitsin norsusta, kerto Metsäketo/ ja monta muuta kliffaa – on se aika peto./ Käytiin läpi vitsien koko kirja,/ kaikki vitsit tuhmimmat ties Anja sekä Pirjo./ Ei aikaakaan kun meille tultiin sanomaan ”Nyt skruudaus saa loppua!/ Ulos vaan ei mitään hoppua”./ Taas hajos koko jengi, kuka minnekin,/ karaokeen, joraamaan, yökerhoon, joo – kai sinnekin!/ Midnight-showssa oli vauhtia ja taitoa,/ daisareissa löytyi, niin feikkiä, kuin aitoa./ Pena ihastu Dolly Bartoniin!?*’#/ Tässä sitä taas ollaan – tuumin! No niin./ Sään haltijat oli aamulla fittillä päällä,/ Stokiksen sightseeing tsörattiin tosi kurjalla säällä./ Tuli vodaa, tuli räntää ja blosis oli hurja./ Tuns olevansa yks finne igen, turisti kurja./ Opas osas kyllä asiansa. Olihan se Finne,/ oli kotiutunu 26 vuotta sitten jo sinne./ Paljon nähtiin vanhoja snygejä taloja,/ paljon on sveduilla, stadissansa hevosia jaloja./ Niillä on Madleine, Daniel ja Wickan./ Linnassaan pui Silvia nyrkkiään i fickan./ Kai hiffaat syyn siihen: Kalle-Kustaa-kunkku,/ vieraissa juoksee, on se sellainen runkku!/ Omaan Stadiin kuitenkin, on aina kliffa palata. Heti rantsussa voi vaik´ Mantaa halata.
Rantsu