Yleensä, ku meitsi on koisannu, jotain pari timmaa, niin starttaa noi demonit joraan softassa. No oikeesti, tsöraa uniin noi skloddivuosien kaikki dorkat juitsut mitä tuli duunattuu.
Mähän budjasin, niinku tää jengi varmalla jo kyllästyneenä, minnaaki, Sammongartsalla Tölikässä. Tää mun himahöse kuulu Sammon-, Ilmarin-, Arkadiakgartsa ja Meklu, kortteliin. Kundien braisausmestat oli tietty pitsku, klitsu ja vina. Sit, kans toi Runskin pude.
Nää, tän meitsin korttelin haussit, oli tiilestä ja 7-kerroksisii. Bykattu kait 30-luvulla.Tää, meidän hösepuulaakin vina, oli byggattu fedusta. Sementtilattia ja koolinki rakennelma. Mutsi duunas sen pyykit nartsalle, kanahäkkiverkolla suojattuun mestaan. Nää pulut kylläki, oli hiffannu jonku skäfän holen, josta ne oli tunkenu sinne ineen ja sit välillä skeidannu mutsin lakanat.
Tän pyykkimestan katsissa staijas snadi luukku. Sen ku skuffas veke, pysty kletraan katsille. Tää katsi oli fiksattu tervalla. Ja sillai, oli iisii dallaa, ku tennareissa löyty tota pitoo. Sit yöllä, ku starttas funtsii, et ku kundien kera, treenattiin dallaa tää kortteli katsien kautta ympäri, skuffas kroppa hikeen ja hertta hakkaan.
Pari, kolme kundii, jos se ei sit ollu flöittii, oli jänänny kiertää tää kortteli katsien kautta. Meitsi ei konsa. Mun talentti ja psyyke, tsöras finaaliin, ku ois pitäny kletraa, yhen tiilisen eldismuurin yli tai kiertää se. Tää eldismuuri oli pari metrii korkee. Sit se jätti metrin verran kiertotilaa räystääseen, et sillai sit joku dorga kundi pysty hivuttautuu iisisti ja kiertää tää muuri. Ei kantsunu kyl tsiigaa alas pitskulle eikä joutuu bulimmin takasnujuun.
Jaakko Koroma