Skrivaan tänne vähän myöhästyneen snadin Joulustoorin vanhasta Valkasta. Muinoin 1950-luvulla oli Joulupukilla paperi- tai pahvimassasta duunattu naaman muotonen naamari. Naamarissa oli vaan holet öögien ja suun kohdalla. Silloin sodan käyneet faijat tykkäs tarjota pukille usein brenkkua, kuten koskista, pöytistä, jallua, halkinaamarommia, vinettoa ja vaikka mitä muuta. Faijat yleensä kannusti pukkia ottaan lähtiessä vielä yhdet snubit tyyliin ”pukki ottaa nyt toisellekin jalalle”. Kaikki tarjotut brenkut oli tietysti taskulämpimiä. Kerran yks pukki oli jo illan viimesessä mestassa ja pikku Liisa sittas pukin sylissä ja laulo pukille. Tilanne oli liikuttava ja herttanen. Mutsi, faija, mummo ja vaari melkein spidas liikutuksesta. Sillon kaikki taskulämpimät brenkut alko kiertään pukin mahassa ja pukilta tuli spyttis. Pukki duunas refleksin omaisesti handun tiukasti naamarin suuholen eteen. Sillon spyttis lens kaarena naamarin silmänaukoista. Pikku Liisa lopetti laulamisen ja kysyi:”Onko pukki kipeä? Pukin silmät suihkuaa”.
Teksti: