Mä oon joskus funtsinu, et kundit yleensä minnaa niitten ekan kännin. Mut friidut varmaan taas hinkuis, unohtaa sen.
Pikkukundina, mä ja mun snadi systeri ja broidi, staijattiin kesikset Hietsun uimarantsussa, skidien puolella. Kaikki Tölikan jengistä, varmalla tsennas tän mestan. Snadilla aidalla erotettu muusta rantsusta. Siellä me skidit, skulattiin felkkistä ja braisattiin kaikkee kliffaa. Mä en ny jaksa, sen kummemmin selittää, tän felkkiksen sieluu, mut ainakin meitsi, sai skäfää talenttii siitä, mun tulevaan futisbyyrarin uraan.
Siellä nää tädit, dilkkas kaikille safkan ja mutsi tykkäs, ku se oli duunissa, eikä sen tarttenu stressaa, et mitä me kakrut skruudattais. Ja, jos vaik stikkas vodaa, niin me roudattiin kannulla pöperöö himaan.
Sillai mä sit myöhemmin, treffasin näitä Hietsun vakeja. Siellä rantsussa oli sellanen punttilyftis höörna, jossa treenas, yks Tuonosen Rami. Tää Rami oli lyftannu puntteja jo vuonna 1952, Stadin olymppiageimeissä.
Joka vuos, jussiks, bykattiin Pikkusaareen kokko. Sit, ku meitsiki, oli jotain 15, tää Rami, jelppi mut kans, sinne duuniin. Sitä kokkoo, väsättiin jotain pari vekkaa.
Me käytiin, mutsi, faija ja me skidit, jussina lysnaamassa, ku faijan broidi, joka jussi, pamlas siellä, jostain Suomen suven hiljaisuudesta ja auvosta elosta, samalla ku joku känninen kundi, riehu lavan vieressä ja kaikki vaan tsiigas sitä.
No, mun ekaan jurriin. Sit, ku kokko oli eldannu finaliin ja jenggi häippässy rantsusta, vaksit rudas veneellä ittensä Pikkusaareen, kokon jämille sittaan. Sillä kertaa, mä kans pääsin meggeen. Joteski siihen jengiin, änkes pari rehevää rubensmuijaa.
Sit kaikki vaket ja nää donnat, starttas vetää brenkkuu ja tää punttilyftari tarjos mulle kans. Se oli Salmisaari brenkkuu. Tylyn makusta, mut tsempillä, heitin brenii huiviin. No, tietty siinä sit kävi sillai, et olin fyllassa, ku käki.
Tälle yhelle, noista meidän muusille, skuffas kait, jotain mutsillisii fiiliksii ja se väänsi mun pollan, sen sylkkyyn. Ei meitsi tainnu, siinä taju kankaalla, bulisti staijaa, ku stikkasin ryynit sen mekolle. Karsee parkasu ja sit funtsin vaan, ettei sillä, nää mutsinvaistot, niin syvällisii tainnu ollakkan, ku tää neitsyt maria, huusi ku pajadeeri.
Jaakko Koroma