Mun syynimesta oli Stadikalla 1962. Joku ihme naisleguri lysnas mun herttaa ja kysy oot sä ok. Sit oli vähän dorkaa, ku tartti laskee byysat klabbeihin, et tää daami sai tsiigaa, et mulla ois skrebbat, siks kait, et mä oon varmalla kundi.
Sit parin uffarin eteen, ku niitten tartti tsennaa, et mihin tää kundi kaihos päästä palveleen. Sit ne vaklas, kait tän meitsin sukunimen takii, et onks sun faijas majuri ja vakkarina ruodiksessa. No, mä dorkasti runoilin, et se oli kasakka, ku se oli kornetti. Ne kai tykkäs snadisti dooliig, ku niitten mielestä tää mesta, ei ollu mikään vetin Lintsin Piikokki. Mun faijan broidi, oli kyl majuri.
Sit helmikuussa Suokkiin. Siitä yhteysbotski Porkkalan meggessä Isosaareen. No, se oli niin frysis talvi, et jouduttiin dallaan kilsan verran jäällä, ku tää botski jäi poseen jäihin, ennen kasarmii. Sillä botskiredulla, mä treffasin yhen tutun kafrun, Katron Arin broidin Haran, Tölikästä. Sillai sit heti, joteski tuli kliffempi fiilis. Staijattiin samassa tuvassa, kunnes Hara ponkas Aukkiin. Meidän tuvassa budjas ihan nasta jengi. Kuus seitsemän kundii Stadista Ja me hokattiin sit kyl myöhemmin, et tää meitsin tuvan leidiboi, oliki sit tän jengin kovin kundi.
Mun paino brakas ainaski pari kiloo, muutaman ekan vekan aikana. Ku oltiin skruudaamassa, niin mua vastapäätä sittas yks hämy kundi, jostain landelta. Sen öögat oli rähmässä ja suupielissä vaahtoo, ku se ei varmalla tvetannu kertaakaan sen feissii, inttiin tulon jälkeen. Ja sit, ku se skruudas, niin joka safkan, tää kundi lappas ineen lusikalla. Ja oliks sit kliffa tsiigaa, ku sen klyyvarista vaklas joku vihree masi, jota se hinas aina takas ihan nonarina.
Jaakko Koroma